Luumu-kaurapaistos

Avomieheni vanhempien takapihalla kasvaa kaksi luumupuuta, joiden yläoksat ovat täyttyneet pulleista luumuista. Vietimme viikonloppua Sysmässä ja heti sateen tauottua kävimme avomieheni kanssa poimimassa kaikki kättemme ylettyvissä olevat luumut tarkoituksenani keittää niistä luumuhilloa. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun mieleeni tuli kokeilla jälkiruoan tekoa ensimmäisestä poimimastamme erästä.

Olen jo muutamaan kertaan tänä syksynä tehnyt kotimaisista omenoista omena-kaurapaistosta, joten miksipä samaa ei voisi tehdä myös luumuista! Löysin hyvältä kuulostavan reseptin tästä linkistä, jota päätin käyttää lähes sellaisenaan. Ohjeessa on mielestäni liikaa sokeria, mutta koska en ollut aiemmin käyttänyt luumuja jälkiruoassa en uskaltanut sokerien määrää vähentääkään.

Makeat luumut muuttuivat paistoksessa kirpeiksi ja niihin tuli hento liköörinen maku, mitä kompensoi sokerinen, rouskuva kauramuru sekä vaniljajäätelö. Luumu-kaurapaistos ei kokonaisuudessaan ollut kauhean makea, joten se oli kivaa vaihtelua yleensä kovin makeille jälkiruoille.

Onneksi tästä päivästä näyttää tulevan suht' aurinkoinen, ja pääsemme kiipeämään luumupuiden ylimpiä oksia tyhjentämään. Sen verran ylimääräisiä luumuja täytyy pystyä kerätä että voin tehdä tästä luumu-kaurapaistoksestani omanlaiseni, hieman terveellisemmän version. Mutta sitä odotellessa suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä herkkua!

1 kg tuoreita luumuja

1 dl sokeria

2 rkl perunajauhoja

(2 rkl konjakkia)

1 tl kanelia

100 g voita

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

hunajaa

Pese ja halkaise luumut ja poista niistä kivet. Sekoita luumujen joukkoon sokeri, perunajauho, konjakki sekä kaneli. Kaada luumut voideltuun uunivuokaan.

Sulata voi ja sekoita siihen loput ainekset. Ripottele kauraseos luumujen päälle. Valuta kauraseoksen päälle juoksevaa hunajaa ja paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kera.

Omenarahkapiirakka Raw food -pohjalla

En tiedä mistä sain idean kokeilla Raw food -piirakkapohjan tekemistä, sillä koko raakaruokavalio on minulle lähes tuntematon käsite. Kuitenkin idea korvata viljat ja sokeri luonnonmukaisilla raaka-aineilla oli sen verran houkutteleva, että sitä oli pakko lähteä kokeilemaan.

Muun muassa pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä koostuva taikina oli erilainen mutta niin maukas ja hyvän makuinen että tiedonnälkäni raakaruokavaliota kohtaan vain kasvoi. Olenkin viimeisen viikon lueskellut aiheesta ja vaikka kokonaisuudessaan raakaruokavalio ei sytytä, saa siitä hyviä ideoita ruoanlaittoon toisenlaisilla raaka-aineilla ja menetelmillä. Miltä esimerkiksi kuulostaa maidon teko cashew-pähkinöistä tai tattarin idättäminen piirakkataikinaa varten? Lisäksi repertuaariin kuuluu erilaiset, luonnonmukaiset raaka-aineet, joiden nimistä minä en ainakaan osaisi päätellä niiden käyttötarkoitusta. Sen verran mielenkiintoiselta ja salaperäiseltä raakaruokavalio kuitenkin kuulostaa, että kunhan ehdin perehtyä siihen vielä hieman enemmän niin joitakin reseptejä on luultavasti aivan pakko kokeilla.

Tämä piirakka on siis vain pohjansa puolesta Raw food -ruokaa, ja pohjassakin käytin kaurahiutaleita korvaamaan kookoslastut, joista en niin kovasti pidä. Kokonaisuudessaan piirakka oli todella onnistunut makuelämys, sillä voimakkaasti maustetuttuja omenoita sekä mausteista, makeaa pohjaa tasapainotti raikas ja viileä rahkakerros.

Raw food -pohja

2,5 dl saksanpähkinöitä
1 dl mantelilastuja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl rusinoita
4 taatelia
2 rkl luomu hunajaa
kanelia (n. puoli tl)
1/4 tl muskottia jauhettuna
ripaus suolaa

Ennen pähkinöiden käyttöä niitä olisi syytä liottaa yön yli tai vähintään 8 tuntia. Näin niiden sisältämät arvokkaat ravintoaineet ovat paremmin kehomme käytettävissä eivätkä ne kuormita ruoansulatustamme. Koska minulla oli kiire saada piirakka valmiiksi seuraavaksi päiväksi ja rahkatäytteen piti antaa hyytyä yön yli, jäi minulta tämä vaihe tällä kertaa tekemättä. Tämän ohjeen noudattaminen on ehkä enemmän täysipäiväisen raakaruokailijan selviytymiskeino, mutta ensi kerralla tulen kyllä kokeilemaan tätäkin temppua.

Pilko saksanpähkinöitä hieman pienemmäksi ja laita ne isohkoon astiaan. Lisää joukkoon mantelilastut, kaurahiutaleet, rusinat sekä mausteet. Sekoita tehosekoittimessa tasaiseksi, hieman murupohjan näköiseksi massaksi. Siirrä seos toiseen kulhoon odottamaan.

Puolita taatelit ja hienonna ne tehosekoittimessa. Sekoita taatelit ensin kulhossa muun seoksen kanssa ja hienonna seosta tämän jälkeen vielä tehosekoittimessa. Jos tehosekoittimessasi on tarpeeksi tehoja voit lisätä sekaan hunajan. Oma blenderini ei ole mistään tehokkaimmasta päästä, joten tässä vaiheessa seos kävi sille liian paksuksi ja tahmeaksi. Hunajan pystyi kuitenkin lisäämään seokseen käsinkin.

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita pohja jääkaappiin oleutumaan ja odottamaan rahkatäytteen valmistumista.

Rahkatäyte

2 dl kermaa
2 dl maitorahkaa
1/2 dl sokeria
vaniljasokeria
4 liivatelehteä

Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon sokerit. Itse ripottelin runsaasti vaniljasokeria kerman joukkoon. Lisää rahka ja nostele tasaiseksi. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 15 minuuttia. Puristele niistä huolella ylimääräinen vesi pois ja sekoita kiehuvaan vesitilkkaan. Kaada kuuma neste ohuena nauhana kermarahkaseokseen koko ajan sekoittaen. Kaada tasainen seos pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Omenatäyte

kirpeitä kotimaisia omenoita
1 rkl fariinisokeria
1 rkl hunajaa
kanelia
1 rkl sitruunanmehua
voita

Poista omenoista kota mutta jätä kuoret. Pilko kuutioiksi ja laita kulhoon. Sekoita joukkoon muut aineet paitsi voi. Kaada omenat uunivuokaan ja ja laita muutama nokare voita omenoiden päälle. Paista uunissa 200 asteessa kunnes omenat ovat pehmenneet. Sekoita omenoita muutamaan kertaan paiston välissä, jotteivät päällimmäiset kuivu ja alimmat tartu uunivuokaan kiinni. Anna omenoiden jäähtyä ja asettele piirakan päälle.
Itse paistoin omenat jo illallla piirakan teon yhteydessä ja asettelin ne piirakan päälle aamulla, kun rahkatäyte oli hyytynyt.

Kukkakaali-savuporokeitto

Avomieheni sai valita tämän päivän ruokamme ja hänen toiveenaan oli "joku keitto". Hetken mietittyäni eri vaihtoehtoja päädyin kukkakaaliin, joka olikin aivan nappiosuma, sillä kukkakaalin kilohinta lähikaupassamme oli alle 2 euroa. Tulikin ostettua oikein suuri kukkakaali, josta riittää joku ilta dippailtavaksikin - kermaviiliin dipattuna tuore kukkakaali on ihan parasta!

Kukkakaali sai rinnalleen savuporo-sulatejuuston, joka antoi keitolle täyteläisyyttä ja makua peittämättä kuitenkaan kukkakaalin hentoa makua. En itse asiassa uskonut että keitosta tulisi näinkin hyvää, eli lämpimästi voin suositella kokeilemaan tätä reseptiä. Hintakaan ei kirpaise, raaka-aineet keittoa varten maksoivat alle 4 euroa, eli noin euron / annos.

400 g kukkakaalia
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
200 g sulatejuustoa (Koskenlaskija savuporo)
(vehnäjauhoja)

Revi kukkakaalista suurinpiirtein saman kokoisia nuppuja kattilaan. Kukkakaalia pitäisi olla noin 400 grammaa ilman lehtiä. Itse mittasin keittiövaa'an avulla oikean määrän, sillä olin ostanut hieman isomman kukkakaalin, josta oli tarkoituskin jäädä hieman yli.

Keitä vesi vedenkeittimessä ja kaada kiehunut vesi kattilaan kukkakaalin sekä kasvisliemikuutioiden päälle. Keitä noin 10 minuuttia tai kunnes kukkakaali on kypsynyt pehmeäksi.

Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon sulatejuusto muutamana palana. Soseuta bamiksella tasaiseksi.

Minun makuuni keitto jäi koostumukseltaan hieman liian laihaksi, joten kiehautin soseutetun keiton uudelleen ja suurustin sen vehnäjauhoilla. Sekoita makusi mukaan 1-2 rkl vehnäjauhoja tilkkaan vettä ja lisää seos kiehuvaan keittoon ohuena vanana koko ajan sekoittaen. Sekoita hetki varmistuaksesi ettei jauho paakkuunnu ja ota kattila liedeltä. Tarjoile ja nauti!

Tein meille keiton lisukkeeksi vielä tomaatti- sekä valkosipulileipiä pikaiseen uunissa. Leikkaa ruispaahtoleipiä kolmeen osaan ja voitele osa tomaattipyreellä ja osa valkosipulivoilla. Hyvin hyvää ja valkosipulista leipää tuli, kun silppusi yhden ison valkosipulinkynnen noin ruokalusikalliseen voita. Paista uunissa 175 asteessa kunnes leivät ovat saaneet hieman väriä.

Puolukkasmoothie

Eilisestä puolukkasoseesta innostuneena otin aamuksi sulamaan muutaman desiä puolukkaa, joista ajattelin hurauttaa meille aamusmoothiet. Olen aina pitänyt puolukkaa hieman vieraana marjana, jolle ei keksi käyttöä. Puolukassakaan en ollut käynyt ennen viimeisintä mökkireissua, jolloin äiti pakotti poimimaan litran ihan vain ajankuluksi. Seisoin nimittäin toimettomana vieressä ja katsoin kun hän niitä poimi. Puolukoiden poimiminen ei ollut hullumpaa, ja nyt kun olen makuunkin ihastunut niin saattaapi olla, että tänä syksynä tulee vielä puolukkaan lähdettyä.

Puolukan terveysvaikutuksia on tutkittu vähän, mutta se sisältää muiden kotimaisten marjojen tavoin runsaasti hyvinvoinnille tärkeitä ravintoaineita. Puolukka nimittäin on vähäenerginen ja runsaskuituinen E-vitamiinin lähde, joka sisältää runsaasti antioksidantteja ja polyfenoleja, jotka vähentävät esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tiedot puolukan koostumuksesta viittaavat myös siihen, että sillä olisi samankaltaiset terveysvaikutukset kuin karpalolla. Se sisältää samoja yhdisteitä kuin karpalokin, joka tunnetusti vaikuttaa virtsateiden terveyteen. Puolukka edistää myös elimistön toimintaa, pitää suoliston terveenä ja edistää raudan sekä kivennäisaineiden imeytymistä. Puolukassa onkin potentiaalia kansainvälisesti tunnetuksi superfoodiksi, mutta valitettavasti tutkimustietoa marjasta on vielä liian vähän. Parhaimmassa tapauksessa puolukka tulee kuitenkin vetämään vertoja jo mainetta saaneille acai- ja gojimarjoille.

Eli ei kun puolukkaan, siellä meitä odottaa parhaimmassa tapauksessa 400 miljoonaa kiloa poimimatonta, puhdasta marjaa!

2 dl puolukoita
puolikas banaani
1 omena (Royal Gala)
1 dl omenamehua
1 rkl luomu hunajaa

Kaada puolukat tehosekoittimeen ja soseuta. Pilko hedelmät ja lisää ne tehosekoittimeen kahdessa erässä soseuttaen välissä. Lisää omenamehua sen mukaan, minkä paksuista seoksesta haluat. Tarkista lopuksi maku ja lisää hunajaa maun mukaan. Soseuta ja nauti heti!

Kaalilaatikko ja puolukkasose

Piemenevät illat. Lämmin ja voimakas syystuuli. Keltaiset lehdet märällä asfaltilla. Uusi tuulipuku. Kyllä, syksy saapuu ja sen huomaa sään ohella myös ruokahalujen muuttumisesta. Sateisen iltalenkin jälkeen on uunituoreen kaalilaatikon tuoksu ulko-ovella kerrassaan herkullinen! Ja vaikka kaali ei ihan vielä ole halvimmillaan, niin ei 49 sentin kilohintakaan huono ole!

Riisin sijasta käytin kaalilaatikossa Torinon ohrahelmeä. Terveellisempi ja runsaskuituinen ohrahelmi on todella maukas vaihtoehto riisille, ja sitäpaitsi laatikon pinnalle jäävät ohrahelmet kypsyvät uunissa ihaniksi pieneksi, rapeiksi palloiksi.

Kaalilaatikon kanssa tarjoilin mitäpä muutakaan kuin itse tehtyä puolukkasosetta. Elokuun loppupuolella poimitut ja pakastetut puolukat sopivat soseeksi hyvin. Puolukkasoseesta tuli jopa sen verran hyvää, että nyt kun puolukat ovat ehtineet jo hieman kypsyä enemmän, niin pitäisi varmaan mennä poimimaan niitä hieman lisää talven varalle.

1 l lihalientä
2 dl ohrahelmeä (Torino)
1 kg kaalia
2 sipulia
500 g jauhelihaa
2-3 dl kuivattuja suppilovahveroita

voita paistamiseen
juoksevaa luomu hunajaa
mustapippuria
valkopippuria
suolaa

Keitä kattilassa lihaliemi. Itse käytin sitä varten lihaliemikuutioita. Ota puolet liemestä talteen ja kypsennä lopussa 0,5 litrassa ohrahelmet. Keitä kunnes neste on haihtunut (ohrahelmen ei tarvitse olla vielä tässä vaiheessa täysin kypsää).

Sulata voi korkeareunaisessa pannussa. Paista suikaloitua kaalia pannulla hetki kunnes kaali hieman laiskistuu. Mausta hunajalla ja mustapippurilla. Siirrä kaali suureen kattilaan / kulhoon odottamaan.

Lisää pannulle hieman voita ja paista seuraavaksi silputut sipulit sekä jauheliha. Paista kypsäksi ja mausta valkopippurilla ja suolalla. Kaada kaalin joukkoon.

Liota kuivattuja suppiksia vedessä noin vartin verran. Puristele niistä neste pois ja lisää muiden ainesten joukkoon. Jos sienet ovat suuria, voit hieman paloitella niitä.
(Voit myös käyttää kuivattuja suppiksia liottamatta. Murenna tai jauha sieniä noin desin verran ja lisää jauhelihan joukkoon paiston loppuvaiheessa. Näin sienet eivät erotu kaalilaatikosta mutta antavat sille hienon vivahteen.)

Lisää vielä ohrahelmet muiden aineiden joukkoon ja sekoita aineet hyvin. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja lisää vielä lopuksi sivuun otettu lihaliemi seoksen päälle. Kruunaa kaalilaatikko puristamalla sen päälle juoksevaa hunajaa.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia.

Puolukkasose

200 g puolukoita
0,5 dl sokeria

Mittaa kulhoon (jäiset) puolukat ja anna niiden sulaa. Itse otin puolukat sulamaan jo edellisenä iltana. Laita sulaneet puolukat sekä sokeri tehosekoittimeen ja hurauta seos tasaiseksi. Soseesta tulee makeaa, joten jos pitää hieman kirpeämmästä puolukkasoseesta kannattaa sokeria lisätä vähitellen ja testata maku aina välissä.

Jos syöjillä on eri mielipiteet puolukkasoseen makeudesta, kuten meidän perheessä, voi asian ratkaista helposti. Tee sose tämän ohjeen mukaan ja tarjoa makeaa suosiville sose sellaisenaan. Kirpeämmästä mausta pitäville voi soseen joukkoon lisätä kokonaisia puolukoita.

Chili-suklaamuffinit

Olen jo kauan halunnut tehdä suklaamuffineja chilillä höystettynä. Nyt sain siihen hyvän syyn kun avomieheni veli tyttöystävineen vietti myös viikonloppuaan Lahdessa. Päätimme lähteä päiväkävelylle koirien kanssa (miten uskomattoman hieno syyspäivä olikaan!) ja sen jälkeen kutsuimme heidät meille syömään. Päivälliseksi tein herkkutattirisottoa, josta jälleen kerran unohdin ottaa kuvan. Onneksi kuivatut herkkutatit eivät tästä perheestä lopu, joten eiköhän se kuva vielä joku kerta muisteta ottaa!

Tämä ohje oli minulle täysin vieras ja lopputuloksesta ei ollut takuita. Yritin kuitenkin pelata varman päälle ja laitoin reseptin Googlen kuvahakuun, ja etsin kuvista herkullisimman näköiset ja parhaiten kohonneet muffinit. Näin yritin varmistaa ettei jälkiruoka muutu aivan lätyksi, eikä se ihan muuttunutkaan!

Tekemiini muffineihin laitoin vain 1/3 tuoretta chiliä eikä sen makua suklaisesta muffinista oikein päässyt maistamaan. Siksi suosittelenkin määräksi puolikasta chiliä, sillä tarkoitus oli saada suklaan rinnalle pientä potkua. Muuten muffinit olivat oikein mehukkaita ja jokseenkin kuohkeita, täydellisesti kohonneen muffinin reseptin etsiminen jatkuu yhä!

130 g voita
250 g vehnäjauhoja
180 g sokeria
100 g tummaa suklaata
1/2 tuore chili
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
2 dl maustamatonta luonnonjogurttia
1 kananmuna

Sulata voi kattilassa ja anna jäähtyä.

Sekoita jauhot, sokerit, kaakaojauhe, rouhittu suklaa ja hienonnettu chili kulhossa.

Lisää jogurtti sulaneen ja jäähtyneen voin sekaan ja sekoita tasaiseksi. Vaahdota kananmuna ja lisää se varovasti voi-jogurttiseokseen. Kaada seos yhteen kuivien aineiden kanssa ja sekoita.

Taikinasta ei tule perinteistä, löysää muffinitaikinaa vaan taikina jää "lusikoitavan" kovaksi. Itse tein kahden lusikan avulla suht' isoja palloja, joita asettelin paperisiin vuokiin.

Paista uunin keskiosassa 225 asteessa noin 16-20 minuuttia. Taikinan kypsyyden tarkistat helpoiten cocktailtikulla.

Chili-tomaattikeitto

Vanhempani viettivät viikonlopun kaveripariskuntansa mökillä, ja tuliaisina he toivat kotiin autollisen omenoita, tomaatteja, karviaisia ja itsekeitettyjä mehuja. He toivat mukanaan jopa puskallisen minttua, mikä kädessään äiti astui ovesta sisään. Osan näistä herkuista saimme vietäviksi omaan jääkaappiimme.

Emme avomieheni kanssa ikinä jää viikonlopuiksi Lahteen, vaan matkustamme aina joko Helsinkiin tai Sysmään viikonlopun viettoon. Tänä viikonloppuna miehelläni oli peli Lahdessa, joten päätimme viettää Lahti-viikonlopun, joka oli ehkä lajissaan toinen minkä ikinä olemme täällä viettäneet. Kävi ilmi, että viikonloput Lahdessa ovat rentouttavia, pitkiä ja oikein mukavia. Ruoanlaittoonkin oli enemmän aikaa, mikä oli mukavaa vaihtelua aikataulutetulle arjelle. Lauantain menussa olikin siis tomaattikeittoa, jonka ohjeen olin äidin lahjoittamien tomaattien innostamana etsinyt netistä. Alkuperäinen ohje löytyy tästä linkistä. En ollut aikaisemmin törmännyt tähän blogiin, ja selailtuani sitä hieman löysin uskomattoman mielenkiintosia reseptejä, joita on ehkä vielä pakko kokeilla. Ihan vain kuvienkin takia kannattaa tsekata tuo blogi, siellä on niin hienoja ja herkullisia ruokakuvia!

10 tomaattia
1 sipuli
1 valkosipuli
1 chili
muutama timjaminoksa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 tl sokeria

nokare voita
1 dl kasvislientä
1 dl kuohukermaa

Halkaise tomaatit ja sipuli, mutta älä kuori sitä. Aseta tomaatit, sipulin puolikkaat, valkosipuli (kokonaisena kuorineen) ja chili uunipellille. Kaada päälle reilusti oliiviöljyä, rouhi suolaa ja pippuria sekä sirottele sokeria kasvisten päälle. Laita joukkoon myös muutama timjaminoksa paiston ajaksi. Paahda uunin keskiosassa 225 asteessa noin puoli tuntia. Siirtele kasviksia hieman paiston puolivälissä varmistaaksesi etteivät kasvikset pala kiinni peltiin.

Anna kasvisten hieman jäähtyä ja poista kaikista kuoret. Poista chilistä myös siemenet. Jos tarpeellista, pilko kasviksia hieman pienemmiksi ja laita kattilaan (ei timjamia).

Paista öljyn ja voin seoksessa noin minuutin verran ja lisää kasvisliemi sekä paahdosta pellille jäänyt liemi. Anna kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia.

Ota kattila pois liedeltä ja soseuta se sauvasekoittimella tasaiseksi. Laita kattila takaisin levylle ja lisää kerma. Sekoita ja kiehauta. Tarkista maku ja mausta tarpeen mukaan.

Ripottelin keiton päälle pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellan paloja, hienonnettuja yrttejä (timjamia ja basilikaa), pestoa, kermaa, balsamicoa ja rouhittua mustapippuria. Nämä lisukkeet tulivat tarpeeseen, sillä keitto oli avomieheni mielestä ehkä hieman tulista, ja ne lievittivät tulisuutta. Koristeena käyttämäni pesto oli edelliseltä päivältä jäänyttä, ja sopi tomaattikeiton kanssa erinomaisesti. Myös mozzarella sopi keittoon hienosti, se nimittäin sulaa hiukan joutuessaan kuumaan keittoon.

Nam, mikä syysruoka!

Pestoa ja Esselungan muistelua

 Olemme jo vuosia tehneet perheeni kanssa tällä ohjeella pestokastikkeen pastalle. Kaupasta ostettavat valmispestot maistuvat hyvin teolliselta tämän rinnalla, enkä pestoa yleensä osatakaan valmiina, paitsi silloin kun asuin Italiassa.

Lähikauppamme oli Esselunga, suuri kauppaketju, jonka myymälöissä oli valtavat valikoimat. Ensimmäisenä oli hevi-osasto, josta kämppikseni kanssa saimme valehtelematta 3 kauppakassillista vihanneksia kymmenellä eurolla. Siitä uskomattoman halvasta ja laajasta valikoimasta löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä (paitsi juureksia; punajuuria ei myyty kuin etikkaliemessä ja vakuumipakkaukseen säilöttynä). Tämä osasto oli meille kuin unelma, josta riitti aina löydettävää.

Seuraavaksi piti kulkea maito-osaston ohi. Maito myytiin muovipulloissa, laktoosittomia tuotteita ei tunnettu. Jogurtteja oli sen miljoona eri lajia, ja Italian vuoteni aikana ehdinkin rakastua Activian viikunajogurttiin. Harmi ettei tämä makuelämys ole vielä rantautunut Suomeen (ja tuskin ikinä rantautuukaan.)

Seuraavana avautui lihaosasto, jonka veroista ei löydy edes Suomen  kauppahalleista. Kokonaisia kanoja, lampaan päitä, halpoja mereneläviä ja kaloja, joita ostimme vaikka emme niitä edes tunteneet. Punainen liha oli halpaa, joten usein kutsuimmekin koulukavereita luoksemme päivällisille, jolloin kokkasimme usein yli kymmenelle hengelle. Vieraat toivat viiniä, juustoja ja leipää, me valmistimme päivällisen. Päivällisiä ajatellessa lämmin tunne valtaa vieläkin kehoni ja hymy nousee kasvoille.

Juustotiski. Mitä ikinä voitkaan kuvitella, täältä se löytyi. Mutta päällimmäisenä mieleeni nousee Pecorino Romano: italialainen lampaanmaidosta valmistettu juusto. Se on hieman parmesaanin tyyppinen, kova juusto, joka sopii erinomaisesti nautittavaksi esimerkiksi patongin kanssa.

Seuraavana vuorossa oli viiniosasto. Näistä käytävistä olen jälkeempäin nähnyt jopa unia. Loputtoman pitkät käytävät, loputtomasti viiniä ja valinnan vaikeus. Päädyimme kuitenkin lähes aina samaan, 2,99 euroa maksavaan valkoviiniin, joka myytiin 1,5 litran pullossa (usein tätä viiniä sai hankkimallamme Esselunga-kortilla hintaan 1,99). Tämä pullokoko oli hyvin yleinen, ja näitä pulloja meidän pöydissämme yleensä kiersikin.

Italia ja pasta. Lopetimme kämppikseni kanssa pastan syömisen lähes heti, ja tämä oli ehkä osasyy siihen, miksi vuoden aikana pääsin hieman jopa laihtumaan. Mutta ne hyllyt, ne kymmeniä metrejä pitkät hyllyt, täynnä erilaista ja eri muotoista pastaa. Jopa täysjyvää löytyi, tosin vain muutamaa eri sorttia. Mutta vaikka emme pastaa syöneetkään, oli rivistöä mukava käydä kauppareissuilla ihastelemassa.

Leipäosasto koostui täydellisesti vaaleasta vehnäleivästä. Ei täysjyvää, ei siemeniä, vain vehnää. Hieman Realia-leivän tyyppistä leipää Esselunga myi, ja sitä välillä ostimme jääkaappiin. Voisin tässä samassa mainita myös muro-osastosta, joka koostui täydellisesti sokeri- ja suklaamuroista. Ja tiesittekö että tavalliset puurohiutaleet maksavat noin 10 euroa kilolta, kun Suomessa sama määrä voi maksaa vain 80 senttiä?

Mutta nyt takaisin pestoon, joka Esselungassa oli niin maukasta ja koostumukseltaan täydellistä, että mikään ei sille tule vetämään vertoja. Mutta aina voi yrittää, ja itse tekemällä se voi vielä onnistua. Tässä siis ohje, jolla siihen on hyvä mahdollisuus!

tuoretta basilikaa
oliiviölyä
valkosipulia
parmesaania
pinjansiemeniä
mustapippuria
suolaa

Monista ostoaikeista huolimatta en edelleenkään omista morttelia, joten tein peston tehosekoittimella. Lisäsin aineita sekoittimeen ihan vain fiiliksen mukaan, joten määristä en ihan tarkasti osaa sanoa.
Silppusin ensimmäisenä noin puoli punttia basilikaa. Seuraavaksi lisäsin noin puoli desiä oliiviöljyä sekoittimeen. Loput aineet, noin kolmasosa desi raastettua parmesaania, pieni valkosipulin kynsi sekä murskatut pinjansiemenet lisäsin vuorotellen basilikaöljyseokseen sekoittaen aina välissä. Tarkista lopuksi maku ja lisää suolaa ja mustapippuria haluamasi määrä. Hurauta vielä maku tasaiseksi ja nauti salaatin mausteena tai vaikka leivän päällä.


Jos mielesi tekee tehdä pestokastike pastalle, suosittelen morttelin käyttöä. Tällöin pestosta saa paljon tasaisempaa ja pesto maustaa pastan hienommin.

Survo ensimmäisenä basilikan lehdet morttelissa tahnaksi. Siirrä basilikatahna pois morttelista (jota kannattaa pyyhkiä hieman tässä välissä) ja survo seuraavaksi pinjansiemenet tasaiseksi tahnaksi. Lisää pinjansiementen joukkoon basilikatahna, puristettu valkosipuli ja raastettu parmesaani. Valkosipulia kannattaa laittaa harkiten, sillä raakana jo pieni valkosipulin kynsi maistuu hyvinkin voimakkaasti. Lisää lopuksi oliiviöljyä 0,5-1 dl riippuen muiden aineiden määrästä.

Muista että pastan ei ole tarkoitus uida pestossa ja oliiviöljyssä, vaan päästä hieman kosketuksiin peston kanssa ja hakea siitä makua. Tarkista maku ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippuria. Peston on tarkoitus olla hieman suolaista pelkälteen maistettuna, sillä pastaan sekoittuessa suolaisuus tasaantuu.