Vuohenjuusto-kesäkurpitsarullat

Oh boy, oh boy, oh boy!

Nyt täytyy ylistää ystävääni, joka vinkkasi näistä makuhermoja kutkuttelevista herkkupaloista. Ulkonäöllisesti osa rullista kaipaisi hieman ryhtiä mutta se ei vähennä niiden maullista arvoa lainkaan.

Raaka-aineet vuorotellen oikein potkivat kielen makunystyröitä. Tuore timjami viimeistelee tämän näytöksen. Yhdessä rullassa on kirjaimellisesti suun täydeltä makuja - tikku käteen ja rulla suuhun nyt!

Teeppäs perässä!

1 kesäkurpitsa
vuohenjuustomoussea
kevätsipulia
pinjansiemeniä
rouhittua mustapippuria
karkeaa suolaa
oliiviöljyä
timjamia

Tee kesäkurpitsasta ohuita siivuja juustohöylän avulla.

Levitä vuohenjuustomoussea noin 2/3 alalle kesäkurpitsasiivua aloittaen paksummasta päästä (olettaen että siivussa sellainen on). Ripottele moussen päälle silputtua kevätsipulia ja pinjansiemeniä.

Kierrä kesäkurpitsasiivu rullalle aloittaen sen paksummasta päästä. Lukitse rulla coktailtikulla.

Sivele rullien pinnalle hieman oliiviöljyä, ja ripottele päälle rouhittua mustapippuria sekä karkeaa suolaa.

Paista uunin keskitasossa 225 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes rullat ovat saaneet hieman väriä.

Kruunaa kesäkurpitsarullat tuoreella timjamilla ja nauti heti.

Pienet punajuuri-vuohenjuustopait

 

Alkuvalmisteluja vappua varten! Ensi viikolla vanhempani pitävät jälleen perinteisen vappupäivän brunssin veneellään, ja koska nyyttärihengellä mennään, päätin kokeilla tätä Jolien blogista löytämääni reseptiä jo etukäteen. Josko nämä pikkupiiraat olisivat sopiva vieminen herkkupöytään!

Kokeilin tehdä ohjeella pieniä piirakoita, joissa tarkoitukseni oli irroittaa piirakka vuoasta esillepanoa varten. Paiston jälkeen pohjasta tuli kuitenkin todella hauras ja se mureni heti kun sitä yritti irroittaa vuoasta. Ulkonäöllisesti parempi siis olisi tehdä yksi iso piirakka, ellei paistovuokia voi asettaa piirakan mukana tarjolle.

Pohjan mausta vielä sen verran, että tulipas taas koettua uusi makuyhdistelmä! Kookos ja punajuuri - hetki meni tottua mutta hyvältä maistui! Itse en ole mikään suuri kookoksen ystävä, joten vaikka makupari jollakin oudolla tavalla toimikin, ehkä tarjolle asettamastani piirakasta ensi viikolla tulee puuttumaan kookos, ihan senkin takia että piirakka maistuisi mahdollisimman monelle vapustelijalle!

Ensi viikolla siis luvassa hieman muunneltu versio tästä ohjeesta!

Täyte:

3 punajuurta
balsamicoa
merisuolaa
rouhittua mustapippuria
vuohejuustomoussea
vuohenjuustoa

Pohja:

3 dl kaurahiutaleita
2,5 dl saksanpähkinöitä
1/2 tl suolaa
2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
2 rkl vettä

Aloita punajuurista. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita pestyt punajuuret kokonaisina uuniin kypsymään. Keskikokoisella punajuurella meni noin 60 minuuttia kypsyä.

Tee seuraavaksi pohja. Laita kaurahiutaleet tehosekoittimeen ja hienonna. Lisää saksanpähkinät ja suola, ja käytä konetta kunnes seos on hienoa. Kaada jauhoseos kulhoon ja nypi kookosöljy jauhoseoksen joukkoon. Lisää vettä tarvittava määrä hyvän taikinakoostumuksen saamiseksi.
Huom! Kookos maistuu taikinassa vahvasti, joten sitä ei kannata lisätä jauhoseokseen ohjeessa mainittua määrää enempää. Voit myös halutessasi korvata kookosöljyn margariinilla.

Painele taikina piirasvuokien pohjalle ja reunoille. Taikinastä riittää yhteen isoon tai 8 pieneen (vuoan halkaisija 9 cm) piirakkaan.

Ota kypsät punajuuret uunista, anna hieman jäähtyä ja kuori. Leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon. Mausta punajuuriviipaleet balsamicolla, merisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Täytä vuoat. Laita pohjataikinan päälle vuohenjuustomoussea. Asettele maustetut punajuuriviipaleet moussen päälle. Päällimmäiseksi aseta vuohenjuustokiekko.

Laita piirakat uuniin 200 asteeseen paistumaan. Pienet piiraat paistuivat kypsiksi noin 20 minuutissa, isolla piirakalla menee alkuperäisen ohjeen mukaan noin 45 minuuttia.
Huom! Vuohenjuustokiekot olivat 20 minuutin paistamiseen jälkeen ruskistuneet ja paistuneet juuri sopivasti. Jos teet isoa piirakkaa suosittelen laittamaan vuohenjuustokiekot piirakan päälle vasta paiston puolivälissä, jotteivät ne palaisi

Tarjoile lämpimänä vihersalaatin kera.

Avokado-katkarapuleivät

Joskus ruokakaupassa vain käy niin, että jonkin ruoka-aineen näkeminen herättää niin suuren mielihalun tehdä jonkin tietyn ruoan että ostoskärryihin on pakko alkaa kerätä tarvikkeita tätä ruokalajia varten. Näin kävi minulle eräällä kauppareissulla, kun nappasin pussillisen avokadoja mukaani.

Ex tempore kärryistäni löytyi tillipuntti ja kevätsipulia, ja olin kääntänyt kärryt kohti pakasteosastoa. Iltapalaksi oli pakko saada avokado-katkarapuleipiä limellä ja chilillä maustettuna.

180 g kuorittuja katkarapuja (pakaste)
1/3 punainen chili
kevätsipulia
tuoretta tilliä
limen mehua
tilkka balsamicoa
suolaa
mustapippuria
2 rkl maustamatonta maitorahkaa

Lisäksi:

avokadoa
tummaa tai vaaleaa leipää
tuoretta chiliä

Silppua chili, kevätsipuli ja tilli. Laita kulhoon ja mausta balsamicolla, limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Lisää sulaneet katkaravut sekä maitorahka ja sekoita. Tarkista maku.

Paahda halutessasi leipä (voit myös lisätä leipään hieman oliiviöljyä), viipaloi avokado ja asettele avokadoviipaleet leipien päälle. Lisää avokadojen päälle katkarapuseos ja koristele punaisella chilillä.

Guacamole

Nyt tehdään guacamole, josta erottaa selvästi kaikki ihanat ja maukkaat raaka-aineet, joita sen kokoamiseen on käytetty. Ei siis mitään sosetta, vaan reilua, kaunista ja värikästä dippiä, jossa on ronskeja paloja.

Jos et aikaisemmin ole maistanut tätä meksikolaisperäistä, herkullista lisuketta itsetehtynä, suosittelen suuresti testaamaan sitä tällä reseptillä tehtynä. Kaupan valmisguacamolen maistamista ei lasketa, se ei ole oikeita raaka-aineita nähnytkään. Tiesitkö, että esimerkiksi Pirkka myy guacamoledippiä, jossa guacamolen pääraaka-aineena olevaa avokadoa on vain 0,7% ja sekin on avokadojauhetta? Nämä huijaustuotteet vääristävät ihmisten mielikuvan ruoista ja aiheuttavat jopa ennakkoluuloja niissä "käytettäviä" raaka-aineita kohtaan. Muutamaan kertaan olen ollut tilanteessa, jossa henkilö on väittänyt ettei pidä guacamolesta tai avokadoista maistettuaan joskus kaupan valmisversioita. Hyvin on tämä aidoista ja tuoreista raaka-aineista tehty versio kuitenkin maistunut.

3 kypsää avokadoa
2 kypsää tomaattia
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1/2-1 lime
1/2 punainen chili
mustapippuria
suolaa
(korianteria)

Kalttaa eli kuori tomaatit.
Niksi: Viillä tomaattien kantaan ristin muotoinen viilto ja laita tomaatit kulhoon. Kaada päälle kiehuvaa vettä ja odota minuutti. Huuhtele tomaatteja kylmässä vedessä ja kuori. Pilko pieniksi kuutioiksi. Yritä myös saada tomaateista irtoava neste talteen.

Kuutioi avokado ja silppua sipuli, valkosipuli ja chili hienoksi. Sekoita tomaatin joukkoon. Purista sekaan limen mehua maun mukaan ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Jos löydät kaupasta tuoretta korianteria voit silputa sitä guacamolen joukkoon. Korianteri antaa aivan oman lisänsä tähän herkkudippiin!

Munakoiso-oliivipyörykät

Pimeä, pitkä talvi on takana päin ja kohti kesää mennään nyt lujaa! Taas kun valoa riittää, eikä tarvitse turvautua pelkästään keinovaloon, onkin taas mahdollista saada uusista resepteistä raikkaita ja maukkaita kuvia. Tämä viimeisin kokeiluni on Jolien blogista, jota tykkään selailla aina vapaahetkinä. Alkuperäinen resepti löytyy tästä linkistä.

Munakoisopyörykät kuulostivat niin erilaisilta, että ohjeeseen oli aivan pakko tutustua paremmin. Helppoa, hyvistä raaka-aineista valmistettua "pyörykkätaikinaa" piti päästä hetimiten kokeilemaan - nopea ja yksinkertainen ohje takasi maukkaan ja uudenlaisen makuelämyksen. Kasvispullat on jees!

ps. Jos et halua pyöryköistä vihreitä, älä heitä persiljaa blenderiin kaurahiutaleiden kanssa....

Ohjeesta valmistuu noin 10 pyörykkää.

500 g munakoisoa
oliiviöljyä
1,25 dl pinjansiemeniä
20 kalamataoliivia
4 rkl kaurahiutaleita
1 dl raastettua parmesaania
1/2 dl hienonnettua persiljaa
1 luomu kananmuna

Halkaise munakoiso(t) pituussuunnassa ja aseta ne uunipellille halkaisupinta ylöspäin. Valele munakoisot oliivöljyllä ja paista uunissa 220 asteessa noin puoli tuntia, kunnes niiden pinta on kullanruskea. Anna munakoisojen jäähtyä, kuori ne ja hienonna.

Huuhtele oliivt, poista niistä kivet ja hienonna. Raasta parmesaani ja hienonna persilja. Myös pinjansiemeniä voi hieman pienentää, itse olisin nimittäin ehkä kaivannut vähän hienompia sattumia pyöryköiden joukkoon.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa taikinaksi ja anna turvota 10-15 minuuttia.

Pyöritä taikinasta sopivan kokoisia pyöryköitä ja aseta uunipellille. Paista uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Halutessasi voit ennen paistoa ripotella pyöryköiden päälle myös hieman parmesaania.

Seesam-rosmariini näkkileipä

Olin jo pitkään halunnut leipoa itse näkkileipää, ja nyt viimein sain hyvän syyn herkkukorin varjolla ottaa hieman aikaa ja kokeilla näkkileivän tekoa. Kuten tavallista, selailin erilaisia reseptejä netsitä ja parhaimmalla kuvalla ja mielestäni houkuttelevimmilla ainesosilla varustettu resepti pääsee testiin. Tämän ohjeen alkuperäinen versio "Ihana näkkileipä" löytyy siis osoitteesta Maku.fi.

3 tl anista
1 rkl fenkolinsiemeniä
12 g hiivaa
5 dl vettä
2 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
6 dl hiivaleipäjauhoja

voiteluun:

3 kpl valkuaisia
tilkka vettä

koristeluun:

1 dl seesaminsiemeniä
1/2 dl pellavansiemeniä
3 rkl rosmariinia
merisuolaa


Mittaa anis ja fenkoli mortteliin ja jauha niitä jotta ne rikkoituisivat hieman.

Mittaa kädenlämpöinen vesi isoon kulhoon ja liota hiiva siihen. Lisää hunaja, mausteet ja suola.

Sekoita jauhot toisessa kulhossa keskenään ja lisää desi kerrallaan taikinan joukkoon. Paras työkalu taikinan vaivaamiseen on oma käsi, mutta suosittelen käyttämään kumihanskaa tätä tehdessä. Tahmea taikina on paljon mukavampi ja helpompi irroittaa hanskasta. Varsinkin pitkillä kynsillä varustetuille naisille kumihanskan käyttö on suositeltavaa. Lisää jauhoja kunnes taikina ei enää ole tarttuvaista.

Peitä taikinakulho liinalla ja anna kohota noin puoli tuntia.

Sillä välin paahda seesaminsiemenet, pellavansiemenet ja rosmariini pannulla. Muista käännellä siemeniä tiuhaan sillä ne tummuvat kuumalla pannulla nopeasti. Seesaminsiemenet rupeavat poksumaan kuumentuessaan, joten siinä vaiheessa koin itse tarpeelliseksi lopettaa siementen paahtamisen.


Kauli taikinasta ohut levy ja paina siitä muotin avulla pieniä lättyjä. Käytä apuna riittävästi jauhoja, jotta taikina ei tartu pöytään tai kaulimeen. Pyyhi irtojauhoja taikinan pinnalta pois ennnen pellille asettamista, sillä jauho palaa herkästi kuumassa uunissa.

Pistele lättyihin haarukalla reikiä. Näin näkkärit ovat uunista tullessaan litteitä, ilman pistelyä uunista tulee ulos pieniä ilmatyynyjä kun taikinaan on jäänyt ilmaa sisälle. Voitele valkuais-vesiseoksella ja ripottele päälle pannulla paahdettuja siemeniä sekä sormisuolaa. Ole varovainen suolan annostelun suhteen, näkkärit eivät tarvitse kuin muutaman murusen suolaa pinnalleen.

Paista näkkäreitä 250 asteessa 5-7 minuuttia. Ole tarkkana paistoajan kanssa ja seuraile näkkäreiden tummumista, näiden pienten reunat tummuvat hyvin nopeaan.

Jäähdytä näkkärit tasaisella alustalla. Esimerkiksi leivinpaperilla peitetty pelti toimii hyvin. kun pelti on täynnä, aseta näkkäreiden päälle uusi leivinpaperi ja lado näkkäreitä siihen uudeksi kerrokseksi.

Tarjoiluehdotus: Näkkärin päällä nautittavaksi sopivat kaikki juustot, mutta erityisesti brie sekä Castello Ruohosipuli tuorejuusto kera luumuhillon (uskokaa tai älkää!) sopivat näkkärin päälle kuin unelma.

Herkkukoriin näkkärit pääsivät pienissä sellofaanipusseissa etiketin sekä maustelistauksen kera.

Paahdettu chévre sekä punajuuret

Vietin viime viikonlopun Helsingissä vanhempieni luona ja sain jälleen kassillisen ruokaa tuotavaksi mukanani Lahteen. Viikonlopun tähteiden lisäksi äiti oli pakannut mukaani punajuuria, jotka halusin valmistaa tavalla, jolla muistin äitinikin aina ne valmistavan. Näitä uunissa paahdettuja punajuuria ei voita mikään muu paitsi ätini valmistamat rakuunaporkkanat. Tuttavallisemmin "yrttiporkkanat" ovat olleet minun ja veljeni herkkua niin kauan kuin pystyn vain muistamaan. Yritin itsekin tehdä näitä porkkanoita kerran, mutta tulos ei maistunut lainkaan samalta, enkä sen jälkeen ole niiden valmistamista yrittänytkään. Mutta kyllä joku päivä vielä...

Chévren resepti taas on kotoisin eräästä vanhempieni luona vietetystä illasta, kun osallistuimme koko perheen voimin ruoanlaittoon ja isälle annoimme tehtäväksi vahtia chévrekiekkojen paahtumista uunissa. Olimme monesti aikaisemminkin lämmittäneet chévreä uunissa, mutta tällä kertaa isä päätti omistautua tehtäväänsä oikein kunnolla ja etsi jostakin ohjeen, jolla chévrestä tuli aivan mahdottoman hyvää. Reseptiä minulla ei tähän hätään ollut, mutta soveltamalla sain aikaiseksi aika hyvän lopputuloksen, jossa maut olivat kohdillaan.

Paahdettu chévre saksanpähkinöiden sekä makean balsamico-hunajahunnun kera muodosti täydellisen makuyhdistelmän paahdetun punajuuren kanssa. Suosittelen lämpimästi, tämä oli todellinen Nam-elämys!

Tästä määrästä riittää kahdelle hengelle.

2 punajuurta
oliiviöljyä
sormisuolaaa
mustapippuria

3 cm kiekko chévreä
luomu hunajaa
balsamicoa
saksanpähkinöitä

erilaisia salaatteja
muutama basilikan lehti

Kuori ja paloittele punajuuret. Laita punajuuret syvään mikronkestävään astiaan pienen vesitilkan kera. Ripottele päälle sormisuolaa ja mikrota noin 5 minuuttia (ei täydellä teholla jos mahdollista).

Laita mikrotetut punajuuret uunivuokaan (ilman nestettä) ja ripottele päälle oliiviöljyä, mustapippuria ja sormisuolaa. Paista uunissa 200 asteessa kunnes punajuuret ovat kypsyneet ja saaneet väriä.

Valmista seuraavaksi chévre. Halkaise chévre kahdeksi, noin 1,5 cm:n paksuiseksi kiekoksi. Aseta kiekot leivinpaperin päälle uunipellille.

Sekoita kulhossa juokseva hunaja sekä tilkka balsamicoa keskenään. Lusikoi ja levitä seos chévrekiekkojen päälle.

Hienonna saksanpähkinät joko morttelissa tai veistä käyttäen. Asettele chévrekiekkojen päälle keko murskattuja saksanpähkinöitä.

Laita chévret uuniin vasta kun punajuuret näyttävät valmiilta. Siirrä punajuuret uunin keskitasolta alemmas ja aseta chévret uunin yläosaan. Paista muutama minuutti tai kunnes juusto sekä pähkinät ovat saaneet hieman väriä. Kannattaa varoa etteivät chévret sula liikaa, sillä silloin niitä on hankala nostaa lautaselle. Kannattaa siis vahtia chévrejä uunin vieressä niiden paistumisen ajan.

Asettele chévret sekä punajuuret erilaisten, revittyjen salaattien ja basilikan lehtien päälle, joita on maustettu oliiviöljyllä, balsamicolla, sormisuolalla sekä mustapippurilla. Nauti heti, jotta chévre sekä punajuuret ovat vielä lämpimiä.

Suppilovahveropiirakka ruispohjalla

 

Sen lisäksi että saimme viime viikonloppuna kerättyä takapihalta oivan sadon, kävimme myös metsässä katsastamassa mitä muuta luonnolla olisi meille tarjottavaa. Pientä jännitystä piti yllä samana päivänä alkanut hirvestyskausi ja metsän laitaan jätetyt autot, joiden omistajilla saattaisi näin ensimmäisenä päivänä vielä olla liipasinsormi herkässä. Ainoaksi kiusaksi osoittautuivat kuitenkin hirvikärpäset, joiden kanssa minulla palaa hermot hyvinkin nopeasti.

Koiramme oli mukana ja sen hypellessä iloisesti keppi suussa uudelleen, ja yhä uudelleen kaatuneiden puunrunkojen yli saimme nopeasti kerättyä ämpärin puolilleen punaista puolukkaa. Avomieheni isä oli mukana tietäen parhaat marjastus- ja sienestyspaikat, ja sen ansiosta löysimmekin vielä reilu puoli ämpärillistä suppilovahveroita. Myös mustia torvisieniä löytyi sen verran, että niistä tehtiin illalla keitto koko porukalle. Puolukoista teimme smoothiet aamupalaksi sunnuntaina ja puolet suppiksista saimme mukanamme Lahteen, ja niistä syntyi tämä maukas suolainen piirakka.

Suosittelen kokeilemaan tätä ruispohjaa tavallisen vehnätaikinan sijasta. Rukiinen pohja sopi suolaiselle sienipiirakalle paremmin kuin hyvin. Ruispohjasta tuli todella maukas ja murea, ja jogurtti teki siitä ihanan mehevän.

Ruispohja

1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
100 g voita
suolaa
1 dl maustamatonta luonnonjogurttia

Sekoita jauhot, voi ja suola keskenään. Lisää jogurtti ja vaivaa taikinaksi. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalle sekä reunoille. Laita piirakkapohja jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamista.

Täyte

13 dl tuoreita suppilovahveroita
puolikas tuore chili
4 salottisipulia
40 g pekonia
puoli punttia persiljaa
3 munaa
2,5 dl ruokakermaa
0,5 dl maitoa
yrttisuolaa
mustapippuria
valkopippuria

Pilko sienet pienemmiksi ja paista kuivalla pannulla kunnes kaikki neste on haihtunut. Siirrä kulhoon odottamaan.

Pilko pekoni pieniksi paloiksi ja paista pannulla rapeaksi. Siirrä odottamaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy niistä pois.

Kuullota pannulla silputtu sipuli ja chili. Pekonista pannulle jäänyt rasva antaa niille makua, joten voit hyvin käyttää sitä paistamiseen.

Silppua persilja ja lisää se sienien sekaan muiden aineiden kanssa. Kaada seos ruispohjan päälle ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Pestoa ja Esselungan muistelua

 Olemme jo vuosia tehneet perheeni kanssa tällä ohjeella pestokastikkeen pastalle. Kaupasta ostettavat valmispestot maistuvat hyvin teolliselta tämän rinnalla, enkä pestoa yleensä osatakaan valmiina, paitsi silloin kun asuin Italiassa.

Lähikauppamme oli Esselunga, suuri kauppaketju, jonka myymälöissä oli valtavat valikoimat. Ensimmäisenä oli hevi-osasto, josta kämppikseni kanssa saimme valehtelematta 3 kauppakassillista vihanneksia kymmenellä eurolla. Siitä uskomattoman halvasta ja laajasta valikoimasta löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä (paitsi juureksia; punajuuria ei myyty kuin etikkaliemessä ja vakuumipakkaukseen säilöttynä). Tämä osasto oli meille kuin unelma, josta riitti aina löydettävää.

Seuraavaksi piti kulkea maito-osaston ohi. Maito myytiin muovipulloissa, laktoosittomia tuotteita ei tunnettu. Jogurtteja oli sen miljoona eri lajia, ja Italian vuoteni aikana ehdinkin rakastua Activian viikunajogurttiin. Harmi ettei tämä makuelämys ole vielä rantautunut Suomeen (ja tuskin ikinä rantautuukaan.)

Seuraavana avautui lihaosasto, jonka veroista ei löydy edes Suomen  kauppahalleista. Kokonaisia kanoja, lampaan päitä, halpoja mereneläviä ja kaloja, joita ostimme vaikka emme niitä edes tunteneet. Punainen liha oli halpaa, joten usein kutsuimmekin koulukavereita luoksemme päivällisille, jolloin kokkasimme usein yli kymmenelle hengelle. Vieraat toivat viiniä, juustoja ja leipää, me valmistimme päivällisen. Päivällisiä ajatellessa lämmin tunne valtaa vieläkin kehoni ja hymy nousee kasvoille.

Juustotiski. Mitä ikinä voitkaan kuvitella, täältä se löytyi. Mutta päällimmäisenä mieleeni nousee Pecorino Romano: italialainen lampaanmaidosta valmistettu juusto. Se on hieman parmesaanin tyyppinen, kova juusto, joka sopii erinomaisesti nautittavaksi esimerkiksi patongin kanssa.

Seuraavana vuorossa oli viiniosasto. Näistä käytävistä olen jälkeempäin nähnyt jopa unia. Loputtoman pitkät käytävät, loputtomasti viiniä ja valinnan vaikeus. Päädyimme kuitenkin lähes aina samaan, 2,99 euroa maksavaan valkoviiniin, joka myytiin 1,5 litran pullossa (usein tätä viiniä sai hankkimallamme Esselunga-kortilla hintaan 1,99). Tämä pullokoko oli hyvin yleinen, ja näitä pulloja meidän pöydissämme yleensä kiersikin.

Italia ja pasta. Lopetimme kämppikseni kanssa pastan syömisen lähes heti, ja tämä oli ehkä osasyy siihen, miksi vuoden aikana pääsin hieman jopa laihtumaan. Mutta ne hyllyt, ne kymmeniä metrejä pitkät hyllyt, täynnä erilaista ja eri muotoista pastaa. Jopa täysjyvää löytyi, tosin vain muutamaa eri sorttia. Mutta vaikka emme pastaa syöneetkään, oli rivistöä mukava käydä kauppareissuilla ihastelemassa.

Leipäosasto koostui täydellisesti vaaleasta vehnäleivästä. Ei täysjyvää, ei siemeniä, vain vehnää. Hieman Realia-leivän tyyppistä leipää Esselunga myi, ja sitä välillä ostimme jääkaappiin. Voisin tässä samassa mainita myös muro-osastosta, joka koostui täydellisesti sokeri- ja suklaamuroista. Ja tiesittekö että tavalliset puurohiutaleet maksavat noin 10 euroa kilolta, kun Suomessa sama määrä voi maksaa vain 80 senttiä?

Mutta nyt takaisin pestoon, joka Esselungassa oli niin maukasta ja koostumukseltaan täydellistä, että mikään ei sille tule vetämään vertoja. Mutta aina voi yrittää, ja itse tekemällä se voi vielä onnistua. Tässä siis ohje, jolla siihen on hyvä mahdollisuus!

tuoretta basilikaa
oliiviölyä
valkosipulia
parmesaania
pinjansiemeniä
mustapippuria
suolaa

Monista ostoaikeista huolimatta en edelleenkään omista morttelia, joten tein peston tehosekoittimella. Lisäsin aineita sekoittimeen ihan vain fiiliksen mukaan, joten määristä en ihan tarkasti osaa sanoa.
Silppusin ensimmäisenä noin puoli punttia basilikaa. Seuraavaksi lisäsin noin puoli desiä oliiviöljyä sekoittimeen. Loput aineet, noin kolmasosa desi raastettua parmesaania, pieni valkosipulin kynsi sekä murskatut pinjansiemenet lisäsin vuorotellen basilikaöljyseokseen sekoittaen aina välissä. Tarkista lopuksi maku ja lisää suolaa ja mustapippuria haluamasi määrä. Hurauta vielä maku tasaiseksi ja nauti salaatin mausteena tai vaikka leivän päällä.


Jos mielesi tekee tehdä pestokastike pastalle, suosittelen morttelin käyttöä. Tällöin pestosta saa paljon tasaisempaa ja pesto maustaa pastan hienommin.

Survo ensimmäisenä basilikan lehdet morttelissa tahnaksi. Siirrä basilikatahna pois morttelista (jota kannattaa pyyhkiä hieman tässä välissä) ja survo seuraavaksi pinjansiemenet tasaiseksi tahnaksi. Lisää pinjansiementen joukkoon basilikatahna, puristettu valkosipuli ja raastettu parmesaani. Valkosipulia kannattaa laittaa harkiten, sillä raakana jo pieni valkosipulin kynsi maistuu hyvinkin voimakkaasti. Lisää lopuksi oliiviöljyä 0,5-1 dl riippuen muiden aineiden määrästä.

Muista että pastan ei ole tarkoitus uida pestossa ja oliiviöljyssä, vaan päästä hieman kosketuksiin peston kanssa ja hakea siitä makua. Tarkista maku ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippuria. Peston on tarkoitus olla hieman suolaista pelkälteen maistettuna, sillä pastaan sekoittuessa suolaisuus tasaantuu.

Sunnuntaiset pinaattiohukaiset

Vaikka tässä blogissa haluankin jakaa reseptejä, joissa ruoat on tehty mahdollisimman tuoreista raaka-aineista ja kaikki on alusta asti itse tehtyä, on minun pakko lisätä tänne tämä ohje! Tietty itse tehty taikina ja tuore pinaatti olisivat varmasti mahtavan makuisia yhdessä, mutta nämä letut ovatkin tarkoitettu laitettavaksi kiireisinä päivinä - tai Kelan tukia odotellessa. Kukkaronnyörejä ei siis paljoa tarvitse avata näitä lettusia varten ja makukin on aivan mainio!

Koulussa jo opittiin että pinaattiletut nautitaan puolukkahillon kera. Vaan veljeni oli toista mieltä, ja kun nuorena söimme kotona pinaattilettuja söi veljeni letut omenahillon kanssa. Kauan ihmettelin ja kieltäydyin maistamasta niin epänormaalia makuyhdistelmää, mutta lopulta taivuin. Nykyään omenahillo kruunaa aina kun mahdollista lautaselleni eksyneet pinaattiletut. Olen yrittänyt saada avomiehenikin ymmärtämään tämän hienon makuelämyksen päälle, mutta en ole onnistunut. Hänen perheessään syötiin pinaattiletut aina voin kanssa, ja niin hän syö letut edelleen. Jos minun ei tarvitse syödä lettujani voin kanssa saa hänkin jättää omenahillot kokonaan minun huolekseni.

Tämä ohje löytyy myös Sunnuntain ohukais- ja vohvelijauhe -pussin kyljestä.

1 pss Sunnuntai ohukais- ja vohvelijauhetta
7-8 dl vettä
valkopippuria
suolaa
150 g pakastettua pinaattia

Mitta kulhoon 7 dl kylmää vettä ja kaada ohukais- ja vohvelijauhe kulhoon samalla koko ajan sekoittaen.

Sulata pinaatti mikrossa ja lisää taikinaan. Sekoita. Mausta valkopippurilla ja suolalla maun mukaan.

Jos taikina tuntuu kovin paksulta lisää tarpeen mukaan noin 1 dl vettä ja sekoita. Anna oleutua noin 5 minuuttia.

Paista lettupannulla voita käyttäen. Letun paras osa on pitsinen, rapea reuna, joten älä arkaile voin käytössä! Muista lisätä pannulle voita jokaisen letun välissä.

Nauti pinaattiletut heti, mieluiten omenahillon kera.

Chiliuuniperunat ja kermaviilikastike

Uudesta chiliöljystäni innostuneena päätin tällä kertaa tehdä hieman toisenlaisia uuniperunoita. Yleensä olemme tehneet tämän kermaviilikastikkeen kanssa aivan tavallisia uuniperunoita, eli folioon käärittyjä rosamundia. Koska nopeus oli yksi tärkeimmistä kriteereistä tämän päivän ruoan kohdalla, oli tavallisen perunalajikkeen valinta tällä kertaa oikea.

Kastikkeen resepti on kaukainen muisto vuosien ja taas vuosien takaa, kun kävimme kaverini kanssa Cafe Picnicissä syömässä. Kuulin silloin ensimmäistä kertaa sellaisesta asiasta kuin CityShopparin etukortti, jolla sillä kertaa sai Cafe Picnicistä uuniperuna-annoksia kaksi yhden hinnalla. Annokseen kuului kermaviilikastike, johon oli sekoitettu fetaa ja kinkkusuikaleita. Kylmä kermaviilikastike ja lämmin uuniperuna olivat herkullinen ja täyttävä ateria, jota on helppo ja halpa tehdä myös itse kotona mieleisistään raaka-aineista.

En tiedä miksi juuri tämä kerta on jäänyt mieleeni niin vahvana, sillä söimme usein ulkona kavereitteni kanssa jo nuoresta. Muistan kuitenkin selvästi, miten ateriat syötyämme vanhempi kaverini otti etukortin vielä esille ja kumitti tarjouksen kohdalle vedetyn ruksin näkymättömiin. Muistan olleeni ystävästäni ylpeä!

perunoita
chilirypsiöljyä
soijaa
ruohosipulia
timjamia
mustapippuria

1 prk kermaviiliä
katkarapuja (pakaste)
salaattijuustokuutioita
kevätsipulin varsi
ruohosipulia
1 tl balsamicoa
sitruunan mehua
yrttisuolaa

Tee ensin mausteseos perunoille. Sekoita chiliöljy, soija, mustapippuri sekä silputut, tuoreet yrtit keskenään suurehkossa kulhossa. Pese perunat ja halkaise ne pituussuunnassa. Laita perunat kulhoon ja sekoita mausteseoksen kanssa.

Asettele perunat uunivuokaan kuoripuoli alaspäin. Sivele kulhoon jäänyttä mausteseosta perunoiden päälle sudilla ja laita perunat uunin 200 asteeseen keskitasolle pasitumaan. Perunoiden koosta riippuen paistoaika vaihtelee, mutta keskikokoiset perunat paistuivat minulla tällä kerralla 40 minuuttia. Kannattaa antaa perunoiden kypysä ja maustua rauhassa, maku on sen arvoinen! Paiston keskivaiheilla sudin vielä loput mausteseoksesta perunoiden päälle varmistaakseni lopputuloksen. Perunoista tulikin pehmeitä ja mehukkaita, sekä ihanan tulisia, mikä sopi erittäin hyvin kylmän kastikkeen kanssa.

Kastike

Ostimme tarjouksesta kokeiluna salaattijuustoa, jota emme aikaisemmin olleet maistaneet. Tavernan Cooking and salad -salaattijuusto oli mieluisa yllätys, sillä sitä ei oltu kuutioitu valmiiksi - palojen koon sai siis päättää itse! Pienistä iloista ne hyvät asiat koostuu.

Pilko siis salaattijuusto sekä kevätsipulin varsi pieniksi paloiksi. Kaada ne kulhoon kermaviilin, silputun ruohosipulin, balsamicon, sitruunanmehun sekä yrttisuolan kanssa. Sekoita ja laita hetkeksi jääkaappiin oleutumaan. Suosittelen ostamaan Pirkka kermaviiliä, sillä se on koostumukseltaan todella paksua eikä muutu veteläksi. Toinen hyvä ja paksu kermaviili löytyy Eldoradolta, ja näitä kahta merkkiä käytänkin aina kun dippaamme vihanneksia - mitä paksumpaa dippi on sitä enemmän sitä saa suuhun per porkkanapala!

Ennen tarjoilua sekoita kermaviilikastikkeeseen sulatetut katkaravut. Tarjoile kylmä kermaviilikastike uunista tulleiden kuumien uuniperunoiden kanssa - ja varo vihlovia hampaita!

Neljän juuston munakas ja pinaatti-herkkusienilisuke

Se on kummallista, miten jääkaapissa aina on kananmunia, joiden päiväys on menossa umpeen - tai jo mennytkin. Tänäänkin kävin jääkaapin sisältöä läpi päivällistarpeiden toivossa. Täysin yllättäen jääkaappiin oli ilmestynyt kuin tyhjästä kolme paketillista kananmunia, joista oli jo kahdesta mennyt, tietenkin, päiväys umpeen. Onneksi kananmunissa ei tuoreutta määrää pakkaukseen merkitty päivämäärä vaan pilaantuneet kananmunat erottaa jo pelkästä hajusta. Kananmunat päätyivätkin päivällistarpeiksi.

Näitä vanhaksi menneitä kananmunia oli sopivasti neljä, joten niistähän sai loistavasti tehtyä munakkaat kahdelle. Halusin tehdä munakkaista oikein mehukkaita, joten käytin blinipannua paistamiseen koska sillä saisin paksun munakkaan aikaiseksi. En ollut aikaisemmin käyttänyt blinipannua munakkaan tekemiseen, joten lopputuloksesta ei ollut takuuta. Maku munakkaissa oli kuitenkin erinomainen, ne paistuivat kuohkeiksi ja mehukkaiksi, ja veivät mukanaan keskivertonälänkin. Ainoaksi ongelmaksi muodostui munakkaan paksuus, kun munakas ei millään meinannut ottaa kypsyäkseen. Kun munakkaasta teki hieman ohuemman, ei paistamisessa ollut mitään ongelmaa.

Alkuviikosta jääneet herkkusienet ja jääkaapin vakioasukki chili saivat kaupasta seurakseen tuoretta pinaattia, mistä paistoin munakkaalle lisukkeen. Tämä hieman tulinen lisuke maistui todella hyvin munakkaan kanssa.

Munakas

4 kananmunaa
2,5 dl kolmen juuston kermaa (Valio)
persiljaa
mustapippuria
yrttisuolaa
Ritari-juustoa (Valio)

Pinaatti-herkkusienilisuke

herkkusieniä
tuoretta pinaattia
tuoretta chiliä
suolaa
pippuria

Riko kananmunat kulhoon. Lisää joukkoon kerma, silputtu persilja, rouhittu mustapippuri ja yrttisuola. Sekoita.

Kuumenna blinipannu ja anna nokareen voita sulaa pannulle ennen kuin kaadat puolet munakkaasta sille paistumaan. Itse tein sen virheen että täytin pannun lähes reunoja myöten täyteen, jolloin munakas ei kypsynyt pinnalta ja jouduin kesken paiston poistamaan raakaa munakasta pannulta. Toista munakasta tehdessäni en täyttänyt pannua yhtä täyteen vaan tein munakkaasta suosiolla ohuemman. Tämä yksilö kypsyikin jo helpommin.

Munakasta kannattaa paistaa hyvin miedolla lämmöllä, jotta pohja ei palaisi. Paistossa kestää kauan (nälkäisenä tuntui että Todella kauan) ja pienikin lämpö tummentaa munakkaan pohjaa reippaasti. Voit tavallisella veitsellä käydä läpi munakkaan reunoja ja nostella sitä hieman varmistaaksesi että se ei ole palanut pannuun kiinni. Munakasta ei siis ole tarkoitus kääntää paiston aikana, vaan sen annetaan kypsyä rauhassa miedolla lämmöllä. Toki kääntämistä voi halutessaan yrittää, mutta riski munakkaan rikkoontumiseen on suuri.

Raasta Ritari-juustoa noin 2 rkl munakasta kohden ja lisää raaste paistuvan munakkaan joukkoon vielä kun pinta on raaka ja raaste uppoaa munakkaaseen.

Pinaatti-herkkusienilisuke valmistuu muutamassa minuutissa, joten sen paisto kannattaa aloittaa vasta kun munakas on jo lähes valmis.

Pilko herkkusienet ohuiksi siivuiksi ja silppua chili pieneksi. Kuumenna öljy pannulla ja heitä ensimmäisenä chili pannulle, paista muutama minuutti. Lisää herkkusienet ja paista toiset pari minuuttia. Lisää tuore, huuhdeltu pinaatti pannulle ja paista miedolla lämmöllä muutama minuutti sekoittaen samalla. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kippaa valmis munakas lautaselle paistopinta ylöspäin ja asettele pinaatti-herkkusienilisuke munakkaan päälle. Nauti heti.

Blinit

Juuri nyt käynnissä olevien bliniviikkojen kunniaksi oli nyt mitä mainioin aika kokeilla itse blinien paistoa! Ja pitihän englantilaisille vieraille päästä tarjoamaan näitä ohukaisten paksuja, venäläisiä sukulaisia.

Käytin ohjetta, joka löytyi Myllyn Paras Tattarijauhojen kyljestä. Netistäkin löytyi monia blinireseptejä, mutta koska aineiden väliset suhteet vaihtelivat niissä niin rajusti, en millään voinut tietää mikä niistä tulisi onnistumaan. Jauhopaketin kyljessä olevaan ohjeeseen sen sijaan uskalsin luottaa - ja luottamus palkittiin! Maukkaita, paksuja ohukaisia saatiin aikaiseksi. Vain niiden paistoa pitäisi vielä harjoitella.

4 dl kermaviiliä
20 g hiivaa
2,5 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1,5 dl maitoa
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 kananmuna

Lämmitä kermaviili mikrossa noin kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri.

Anna taikinan kohota huoneenlämmössä muutama tunti keittiöliinalla peitettynä.

Sekoita kohonneeseen taikinaan kuuma maito, suola ja voisula.

Erottele kananmunasta keltuainen ja valkuainen. Sekoita keltuainen taikinan joukkoon. Vaahdota valkuainen vaahdoksi ja lisää viimeisenä taikinan sekaan.

Käytä paistamiseen blinipannua, silllä siinä on tarpeeksi korkeat reunat paksujen ohukaisten luomiseen. Taikinaa voi pannulle laittaa noin reunan puoleen väliin asti. Lisää pannulle jokaisen paiston välissä nokare voita. Paista miedolla lämmöllä, jotta taikina kypsyy myös blinien sisältä.


Blinit on tarkoitus nauttia lämpiminä, mutta pitkän paistourakan aikana ne kylmenevät takuuvarmasti. Lämmitä siis uuni 50 asteeseen, ja siirrä valmiit blinit pannulta uunivuokaan lämpöiseen uuniin odottelemaan tarjoilua.

Tarjoile blinit smetanan, muikunmädin ja silputun punasipulin kera. Meidän pöydässämme oli lisukkeeksi tarjolla myös salaattia iduilla ja mozzarellalla höystettynä.

Täydellinen pitsapohja

Olin lupautunut tekemään avomiehelleni ja tämän kavereille pitsaa, kun he olivat tulossa meille saunomaan. En ollut koskaan tehnyt itse pitsataikinaa vaan yleensä mies on hoitanut sen osan tästä ruokalajista. Koulukaverini vinkkasi minulle hyväksi havaitsemansa reseptin, joka löytyy Pastanjauhantaa-blogista tästä linkistä. Paremmasta tietämättä päätin kokeilla tätä ohjetta, ja sehän oli aivan mahtava! Parempaa pitsataikinan reseptiä saa hakea. Pohjasta tuli kova mutta rapea, ja se ei turvonnut uunissa pullamaiseksi vaan pysyi litteänä - juuri sellaisena kuin mistä itse pidän. Toinen hyvä asia taikinassa on maun lisäksi se, että aineet sekoittamalla taikinasta tulee aina täydellinen. Ei tarvitse lisätä sen enempää jauhoja kuin vettäkään, kunhan vain seuraa ohjeessa kerrottuja määriä.

Ohjeesta syntyy kaksi isohkoa pitsaa, mutta jos haluat tehdä koko pellin peittävän pitsapohjan, jätä 1/3 aineista laittamatta. Itse tein kaksi pellillistä, sekä kasvis- että lihaversiot, joten kerroin taikinan puolellatoista. Taikinaa tuli juuri oikea määrä näillä laskuilla.
Eli tästä ohjeesta tulee siis ne kaksi isohkoa pitsaa....

350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 1/4 lämmintä vettä

Sekoita jauhot, kuivahiiva ja suola keskenään. Itse käytin tässä vaiheessa puuhaarukkaa. Sekoita öljy ja kädenlämpöinen vesi (saa olla hieman lämpimämpääkin) keskenään ja lisää kuiva-aineiden joukkoon. Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista ja irtoaa käsistä. Itse vaivasin taikinan käsin, ja vielä lopuksi möyhin sen kunnolla. Taisin laskea hakanneeni taikinaa sata kertaa, jolla sain todella tiiviin möykyn aikaiseksi. Tähän osioon kannattaa panostaa, sillä taikinaan halutaan hyvä sitko.

Laita taikina liinalla peitettyyn kulhoon nousemaan noin tunniksi. Taikinan pitäisi siinä ajassa olla noussut kaksinkertaiseksi. Paras paikka taikinalle nousta on lämmin paikka - avomieheni äiti laittaa taikinan aina mikroon nousemaan, johtuneeko siitä että siellä ei vedä, en tiedä. Onpahan ainakin kulho poissa tieltä keittiön pintoja putsatessa!

Noussutta taikinaa kannattaa vaivata vielä hetki. Saatat tarvita hieman jauhoja auttamaan asiaa. Jaa taikina niin moneen osaan kuin olet pitsoja tekemässä, ja kauli pohjat valmiiksi leivinpaperin päällä. Jotta pohjasta saadaan rapea, on pelti esilämmitettävä uunissa ennen pitsan paistoa. Näin pitsapohja pääsee valmiiksi kuumalle alustalle kuumaan uuniin ja lopputulos on taattu! Pistä siis pelti uuniin kuumenemaan reilusti ennen kuin uuni on tarvittavat 250 astetta. Siirrä pitsa leivinpaperin kanssa kuumalle pellille ja anna paistua, kunnes pohja on hieman tummunut ja juusto ruskistunut.