Paahdettu chévre sekä punajuuret

Vietin viime viikonlopun Helsingissä vanhempieni luona ja sain jälleen kassillisen ruokaa tuotavaksi mukanani Lahteen. Viikonlopun tähteiden lisäksi äiti oli pakannut mukaani punajuuria, jotka halusin valmistaa tavalla, jolla muistin äitinikin aina ne valmistavan. Näitä uunissa paahdettuja punajuuria ei voita mikään muu paitsi ätini valmistamat rakuunaporkkanat. Tuttavallisemmin "yrttiporkkanat" ovat olleet minun ja veljeni herkkua niin kauan kuin pystyn vain muistamaan. Yritin itsekin tehdä näitä porkkanoita kerran, mutta tulos ei maistunut lainkaan samalta, enkä sen jälkeen ole niiden valmistamista yrittänytkään. Mutta kyllä joku päivä vielä...

Chévren resepti taas on kotoisin eräästä vanhempieni luona vietetystä illasta, kun osallistuimme koko perheen voimin ruoanlaittoon ja isälle annoimme tehtäväksi vahtia chévrekiekkojen paahtumista uunissa. Olimme monesti aikaisemminkin lämmittäneet chévreä uunissa, mutta tällä kertaa isä päätti omistautua tehtäväänsä oikein kunnolla ja etsi jostakin ohjeen, jolla chévrestä tuli aivan mahdottoman hyvää. Reseptiä minulla ei tähän hätään ollut, mutta soveltamalla sain aikaiseksi aika hyvän lopputuloksen, jossa maut olivat kohdillaan.

Paahdettu chévre saksanpähkinöiden sekä makean balsamico-hunajahunnun kera muodosti täydellisen makuyhdistelmän paahdetun punajuuren kanssa. Suosittelen lämpimästi, tämä oli todellinen Nam-elämys!

Tästä määrästä riittää kahdelle hengelle.

2 punajuurta
oliiviöljyä
sormisuolaaa
mustapippuria

3 cm kiekko chévreä
luomu hunajaa
balsamicoa
saksanpähkinöitä

erilaisia salaatteja
muutama basilikan lehti

Kuori ja paloittele punajuuret. Laita punajuuret syvään mikronkestävään astiaan pienen vesitilkan kera. Ripottele päälle sormisuolaa ja mikrota noin 5 minuuttia (ei täydellä teholla jos mahdollista).

Laita mikrotetut punajuuret uunivuokaan (ilman nestettä) ja ripottele päälle oliiviöljyä, mustapippuria ja sormisuolaa. Paista uunissa 200 asteessa kunnes punajuuret ovat kypsyneet ja saaneet väriä.

Valmista seuraavaksi chévre. Halkaise chévre kahdeksi, noin 1,5 cm:n paksuiseksi kiekoksi. Aseta kiekot leivinpaperin päälle uunipellille.

Sekoita kulhossa juokseva hunaja sekä tilkka balsamicoa keskenään. Lusikoi ja levitä seos chévrekiekkojen päälle.

Hienonna saksanpähkinät joko morttelissa tai veistä käyttäen. Asettele chévrekiekkojen päälle keko murskattuja saksanpähkinöitä.

Laita chévret uuniin vasta kun punajuuret näyttävät valmiilta. Siirrä punajuuret uunin keskitasolta alemmas ja aseta chévret uunin yläosaan. Paista muutama minuutti tai kunnes juusto sekä pähkinät ovat saaneet hieman väriä. Kannattaa varoa etteivät chévret sula liikaa, sillä silloin niitä on hankala nostaa lautaselle. Kannattaa siis vahtia chévrejä uunin vieressä niiden paistumisen ajan.

Asettele chévret sekä punajuuret erilaisten, revittyjen salaattien ja basilikan lehtien päälle, joita on maustettu oliiviöljyllä, balsamicolla, sormisuolalla sekä mustapippurilla. Nauti heti, jotta chévre sekä punajuuret ovat vielä lämpimiä.

Kuivatut omenat

Olen aina pitänyt kuivatuista omenoista, ja edelleen jouluisin, kun äitini tekee kuivatuista hedelmistä ja pähkinöistä asetelman puiseen tarjoiluvatiin, muistaa hän laittaa sinne myös kuivattuja omenoita minua varten.

Kokeilin jo pari syksyä sitten kuivata itse omenoita tällä ohjeella, ja lopputulos oli todella onnistunut. Sitruunan kirpeys antaa mukavaa raikkautta omenan omalle maulle, ja hunajan makeus tasoittaa hieman tätä pirkeyttä.

Hyvin kuivatut omenat säilyvät ainakin muutaman kuukauden suljetussa pussissa. Pidempään en ole raaskinut enkä malttanut kokeilla omenoiden säilymistä vaan ne on yleensä aika nopeasti syöty pois, sellaista herkkua kun mielestäni ovat!

Koska en itse omista kuivuria, on äitini tänä syksynä kuivattanut minulle omenoita tällä reseptillä. Suuri kiitos siis äitille näistä herkuista! Kuvan taka-alalla näkyy myös äitini kuivaamia omenoita, joita ei ole maustettu millään ja ne on jätetty paksummiksi ja pehmeämmiksi kuin etualalla olevat, tämän ohjeen mukaan tehdyt. Mausteita tai ei, kuivatut omenat ovat aina ihan parhaita.

Suuri kiitos myös veljelleni, joka toi reissultaan minulle teetä, jonka kanssa sitruunaiset omenat sopivat erinomaisesti nautittaviksi!

kotimaisia omenoita
sitruunan mehua
hunajaa

Pese omenat ja poista niistä siemenkota omenaporalla. Älä kuitenkaan kuori omenoita. Leikkaa omenoista ohuita siivuja.

Purista sitruunasta mehu ja sekoita siihen pieni määrä hunajaa. Uita omenasiivuja hetki sitruunan mehussa ennen kuin laitat ne kuivuriin kuivumaan. Omenasiivut ovat kuivuneet tarpeeksi kun ne ovat muuttuneet koviksi. Kuivauksen jälkeen omenasiivut kuitenkin imevät ilmasta kosteutta itseensä ja pehmenevät siitä hieman.

Shanghai

Veljeni pääsi koulunsa kautta kahden viikon ekskursiolle Shanghaihin enkä olisi millään malttanut odottaa mitä ihanuuksia veljeni keksisi tuoda tuliaisina. Olin toivonut syömäpuikkoja ja "lepuuttajia", joiden olemassaolo on suomalaisissa kaupoissa täysin ignorattu. Olin myös toivonut yllätys-yllätys teetä, ja tämänkin toiveen oli veljeni kuullut.

Eikä hän tuonut mitään tavallista puruteetä, vaan "teekukkia", jotka avautuvat pallomaisesta muodostaan kukaksi kuumassa vedessä. Samantyyppisiä "teekukkia" myydään myös Suomessa, esimerkiksi Stockmann myy erinäköisiä ja -makuisia kappaleita Herkku-osastollaan.

Mutta nämä "teekukat" ovat kyllä vertaansa vailla ihan kaikessa. Kiinasta tuodut pienien vesimelonien näköiset pallot olivat niin söpö näky kun avasin rasian, jonka veljeni minulle ojensi. En saanut katsettani irti vuorottelevista vaaleista ja tummista raidoista sekä kirkkaan pinkistä navasta. Tuoksu "teekukissa" oli makea ja hieman heinäinen.

Eikä "teekukka" ollut pahannäköinen käytössäkään. Se aukesi yllättävän nopeasti ja vihreät "lehdet" muuttivat värinsä yhtenäiseksi. Pinkki kukka sen sijaan pysyi yhtä räikeänä ja skarppina ihan loppuun saakka. Eikä makukaan ollut huono. Odotin hentoa makua, mutta se olikin yllättävän voimakas, ja vettä piti lisätä aina kun kuppi oli enää puolillaan, muuten tee muuttui kitkeräksi. Olisihan "teekukan" voinut nostaa kupista poiskin, mutta mielestäni tämänkaltaiset teet ovat tarkoitettu tuomaan maun lisäksi myös esteettisyyttä teehetkeen.

Luumu-kaurapaistos vol. 2

Olen säilyttänyt muutama viikko sitten poimimiamme luumuja parvekkeella sekä jääkaapissa, ja ne ovat säilyneet todella hyvin. Yhtä lukuunottamatta kaikki olivat käyttökelpoisia, ja niistä suurimman osan käytinkin tähän paistokseen.

Uhkasin tehdä aiemmin leipomastani luumu-kaurapaistoksesta omanlaiseni version eli hieman terveellisemmän paistoksen. Vanhemmiltani saadut tuliaiset pääsivät käyttöön ja sopivat todella hyvin tähän versioon paistoksesta. Varsinkin saksanpähkinät olivat mitä herkullisin lisä tähän jälkiruokaan!

500 g tuoreita luumuja
3 rkl luomu hunajaa
2 rkl perunajauhoja
kanelia
tuore vaniljatanko

25-40 g voita
kaurahiutaleit
1,5 rkl fariinisokeria
noin 1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
kanelia

Pese ja halkaise luumut ja poista niistä kivet. Sekoita luumujen joukkoon hunaja, kaneli sekä perunajauhot.

Halkaise tuore vaniljatanko pituussuunnassa ja keitä sitä 4 ruokalusikallisessa kiehuvaa vettä noin 5 minuuttia. Nosta vaniljatangon palat vedestä ja pyyhi sen sisältä mustat siemenet pois veistä apuna käyttäen. Lisää vaniljansiemenet sekä "vaniljavesi"luumujen joukkoon.

Sulata kattilassa voi ja lisää siihen kaurahiutaleita sen verran, että sulanut voi imeytyy hiutaleisiin, mutta ne eivät kuitenkaan jää turhan kosteiksi. Lisää loput aineet ja sekoita.

Kaada ensin luumuseos uunivuokaan. Ripottele luumujen päälle kauramuru ja laita vielä muutama voinokare paistoksen päälle.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia, tai kunnes kaurahiutaleet ovat tarpeeksi paahtuneet. Mitä vähemmän rasvaa on kaurahiutaleisiin verrattuna, sitä nopeammin hiutaleet tummuvat paiston aikana. Vahdi siis luumu-kaurapaistosta paiston aikana jotta kaurahiutaleet eivät pääse palamaan.

Anna luumu-kaurapaistoksen vetäytyä hetki ja nauti vaikka omatekoisen vaniljajäätelön kera. Luumu-kaurapaistoksen voi tehdä etukäteenkin edellisenä päivänä, sillä paistos ei yhtään huonone vietettyään yön jääkaapissa. Kylmänä nautittuna luumu-kaurapaistos ei ole aivan niin kirpeätäkään. Vaikka itse tosin pidin paistoksesta kirpeänä sekä lämpinä kylmän jäätelön kera!

Vaniljajäätelö tuoreesta vaniljasta

 
Vanhemmiltani saadut tuoreet vaniljatangot polttelivat sormissani ja päätinkin kokeilla vaniljajäätelön tekoa nyt kun hallussani oli tuoretta vaniljaa. Olin jo pitkään halunnut tehdä itse jäätelöä reseptillä, jota olen jo monesti käyttänyt. Sen reseptin olen kuitenkin kokenut toimivimmaksi mansikoilla maustettuna, joten päätin käyttää toista reseptiä tämän aidon vaniljajäätelön tekoon.

Lopputuloksena syntyi ihanaa keltaista, mustilla vaniljansiemenillä viimeisteltyä kermajäätelöä. Maku olisi tosin voinut olla hieman voimakkaampi, mutta maultaan ja koostumukseltaan siitä tuli ihan kunnon jäätelöä. Varsinkin luumu-kaurapaistoksen kanssa jäätelö maistui erityisen hyvälle.

3 kananmunaa
1,5 dl tomusokeria
3,3 dl kuohukermaa
1 tuore vaniljatanko

Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vaahdota valkuaiset vaahdoksi. Vaahdon tulee olla niin kovaa että se pysyy paikallaan, vaikka kulhon kääntää ylösalaisin.

Vaahdota keltuaiset yhdessä tomusokerin kanssa. Tomusokeri tulee lisätä keltuaisten joukkoon siivilän läpi. Muuten jäätelöstä tulee paakkuista.

Vaahdota vielä kerma omassa kulhossaan. Lisää kerma- ja valkuisvaahdot keltuaisvaahdon joukkoon varovasti nostellen.

Halkaise tuore vaniljatanko pituussuunnassa ja keitä sitä 4 ruokalusikallisessa kiehuvaa vettä noin 5 minuuttia. Nosta vaniljatangon palat vedestä ja pyyhi sen sisältä mustat siemenet pois veistä apuna käyttäen. Lisää vaniljansiemenet sekä "vaniljavesi" jäätelöseoksen joukkoon.

Kaada jäätelömassa pakastusrasiaan ja pakasta. Kahden kolmen tunnin pakastamisen jälkeen sekoita jäätelömassaa, jotta sen rakenteesta tulee hyvä. Anna pakastua vielä noin kolme tuntia ja nauti sellaisenaan tai vaikkapa luumu-kaurapaistoksen kera.

Geneve

 Vanhempani viettivät pidennetyn viikonlopun ystäväpariskuntansa luona Genevessä. En olisi ikinä osannut arvata mitä he sieltä keksivät tuoda tuliaisina.

Äiti oli löytänyt paikalliselta torilta tuoretta vaniljaa, jota toi sekä minulle että veljelleni tuliaisiksi. En ollut aikaisemmin nähnyt tuoreita vaniljatankoja, ja pieni taustatutkimus oli tarpeen sillä en yhtään tiennyt mitä voisin niillä tehdä. Tuoreen vaniljatangon voi tietenkin kuivata jos sille ei löydä käyttöä, mutta sen voi myös tuoreena laittaa suljettuun astiaan sokerin kanssa ja tehdä näin vaniljasokeria. Tuoreen vaniljatangon sisältä saa myös otettua talteen arvokasta maltoa, eli hienoja mustia siemeniä jotka sijaitsevat tangon sisällä. Maltoa ei saa talteen kuivasta vaniljasta, vaan tangon pitää olla vielä tuore ja elastinen. Malton talteen ottoa kokeilinkin esimerkiksi vaniljajäätelöä tehdessä.

Vaniljan lisäksi vanhempani toivat mukanaan Genevestä myös saksanpähkinöitä. Ei ehkä tavallisin tuominen ulkomailta vaikka uudet makuelämykset ovatkin aina hirmuisen mielenkiintoisia. Vanhempani toivat kahdenlaisia saksanpähkinöitä, joissa toisissa ihastuin makuun ja toisissa tarinaan.

Ensimmäiset saksanpähkinät oli äiti löytänyt paikalliselta torilta ja ne olivat tuoreita. Jopa niin tuoreita että ne hikoilivat niin paljon että äidin piti kuivattaa niitä tovi uunissa. Suomessa myytävät saksanpähkinäthän ovat siis kuivattuja, mitä rehellisesti sanottuna en ollut ikinä tullut edes ajatelleeksi.

Tuoreuden huomasi heti pähkinää särkiessa. Pähkinän sisus pysyi kasassa ja särjetyn kuoren pystyi repimään pois sisuksen ympäriltä. Kuoritulla pähkinällä oli pehmeä ja elastinen koostumus. Siinä oli jännä maku, sillä se maistui muuten samalta kuin kuivatut saksanpähkinät, mutta yksi tietty aromi nousi näissä tuoreissa pähkinöissä ylitse muiden. Kuivatessa ja paahtaessa tämä aromi luultavasti heikkenee ja lopputuloksena on maku, jonka tunnistamme Suomessa myytävistä saksanpähkinöistä. Mutta tämä tuoreista saksanpähkinöistä saatu makuelämys oli tuliainen vertaansa vailla.

Toisenlaiset saksanpähkinät, joita vanhempani toivat mukanaan, olivat kuivattuja mutta niillä oli niin ihastuttava tarina takana. Vanhempani tosiaan asuivat matkansa ajan ystäväpariskuntansa luona, joilla on talo Genevessä. Perheen mies käy usein läheisessä metsässä kävelyllä koiransa kanssa, ja tässä metsässä kasvaa saksanjalopähkinöitä, eli puita joissa nämä pähkinät kasvavat. Pähkinöiden poimiminen puista on kiellettyä mutta pudonneet yksiöt saa maasta kerätä talteen. Perheen mies poimii pähkinöitä mukaansa näillä lenkeillään ja kuivattaa niitä kellarissaan kolmen vuoden ajan. Kuinka hienolta tämä kuulostaa?

Toki ulkomailla varmasti ajatellaan samoin meidän marja- ja sienivarannoistamme, mutta on aina ihastuttavaa kuulla mitä muissa maissa luonnonvaraisesti kasvaa ja ihmiset käyvät poimimassa omiin tarpeisiinsa.

Näiden kuivattujen pähkinöiden maku oli moninkertaisesti voimakkaampi kuin Suomessa myytävien saksanpähkinöiden, lieneekö syynä kuivaustapa, herttainen tarina tai jokin muu. Mutta mielestäni todellista lähiruokaa suoraan luonnosta, vaikka päätyminen minun kätösiini vaatikin muutaman lentomailin.

Suppilovahveropiirakka ruispohjalla

 

Sen lisäksi että saimme viime viikonloppuna kerättyä takapihalta oivan sadon, kävimme myös metsässä katsastamassa mitä muuta luonnolla olisi meille tarjottavaa. Pientä jännitystä piti yllä samana päivänä alkanut hirvestyskausi ja metsän laitaan jätetyt autot, joiden omistajilla saattaisi näin ensimmäisenä päivänä vielä olla liipasinsormi herkässä. Ainoaksi kiusaksi osoittautuivat kuitenkin hirvikärpäset, joiden kanssa minulla palaa hermot hyvinkin nopeasti.

Koiramme oli mukana ja sen hypellessä iloisesti keppi suussa uudelleen, ja yhä uudelleen kaatuneiden puunrunkojen yli saimme nopeasti kerättyä ämpärin puolilleen punaista puolukkaa. Avomieheni isä oli mukana tietäen parhaat marjastus- ja sienestyspaikat, ja sen ansiosta löysimmekin vielä reilu puoli ämpärillistä suppilovahveroita. Myös mustia torvisieniä löytyi sen verran, että niistä tehtiin illalla keitto koko porukalle. Puolukoista teimme smoothiet aamupalaksi sunnuntaina ja puolet suppiksista saimme mukanamme Lahteen, ja niistä syntyi tämä maukas suolainen piirakka.

Suosittelen kokeilemaan tätä ruispohjaa tavallisen vehnätaikinan sijasta. Rukiinen pohja sopi suolaiselle sienipiirakalle paremmin kuin hyvin. Ruispohjasta tuli todella maukas ja murea, ja jogurtti teki siitä ihanan mehevän.

Ruispohja

1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
100 g voita
suolaa
1 dl maustamatonta luonnonjogurttia

Sekoita jauhot, voi ja suola keskenään. Lisää jogurtti ja vaivaa taikinaksi. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalle sekä reunoille. Laita piirakkapohja jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamista.

Täyte

13 dl tuoreita suppilovahveroita
puolikas tuore chili
4 salottisipulia
40 g pekonia
puoli punttia persiljaa
3 munaa
2,5 dl ruokakermaa
0,5 dl maitoa
yrttisuolaa
mustapippuria
valkopippuria

Pilko sienet pienemmiksi ja paista kuivalla pannulla kunnes kaikki neste on haihtunut. Siirrä kulhoon odottamaan.

Pilko pekoni pieniksi paloiksi ja paista pannulla rapeaksi. Siirrä odottamaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy niistä pois.

Kuullota pannulla silputtu sipuli ja chili. Pekonista pannulle jäänyt rasva antaa niille makua, joten voit hyvin käyttää sitä paistamiseen.

Silppua persilja ja lisää se sienien sekaan muiden aineiden kanssa. Kaada seos ruispohjan päälle ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Mangolassi

Tämä makea intialainen jogurttijuoma sopii raikkautensa ansiosta nautittavaksi ihan milloin vain. Mangolassi sopii välipalaksi tai pieneen makeannälkään jälkiruoaksi. Koska tuoreiden mangojen hinta pistää välillä kirpaisemaan, eikä oikean kypsyisiä yksilöitä ole aina kaupoissa saatavilla, käy tölkitetty mango myös hyvin tämän smoothien tekemiseen. Nämä valmiiksi kuoritut mangoviipaleet ovat ainakin arkiaamuisin kovin mieluisa vaihtoehto.

Tästä määrästä tulee 3 annosta.

tuore mango tai 1 tölkki mangoiipaleita (á 425 / 230 g)
2,5 dl maustamatonta luonnonjogurttia
1 dl maitoa
1-2 rkl luomu hunajaa

Kuori ja pilko mango / valuta mangoviipaleet ja laita ne blenderiin muiden aineiden kanssa. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää hunajaa tarvittaessa. Anna seoksen viiletä jääkaapissa 20-30 minuuttia tai tarjoile jäämurskan kera.

Kaunis luumuhillo

Saimme kuin saimmekin poimittua loput luumupuiden sadosta ja vielä hillouksenkin jälkeen meille jäi noin 6 kiloa luumuja syötäväksi sellaisenaan tai käytettäväksi ruoanlaittoon. Lisää luumua sisältäviä reseptejä on siis luvassa!

Kauniin värinen luumuhillo tuoksuu makealta ja näyttää herkulliselta keltaisine luumunpuolikkaineen.
Tällä ohjeella valmistuu noin 7-8 dl suussa sulavaa hilloa. Itselläni oli viisi 1,5 desin hillopurkkia ja hillo riitti juuri näihin purkkeihin.

1 kg tuoreita luumuja
500 g hillosokeria
2 dl vettä
puolikkaan sitruunan mehu

Kiehauta vesi ja kaada kuuma vesi luumujen päälle kulhoon. Kuoret irtoavat näin helpommin. Kuori luumut, puolita ne ja poista niistä kivet. Luumut kypsyvät nopeasti kiehuvassa vedessä, joten pehmeät luumut kannattaa yrittää kuoria niin, että saat myös niistä valuvan nesteen talteen.
(Luumujen kuorimista helpottaa kumihanskojen käyttö, jotka kädessä kuumat luumut eivät polta sormia ja luumujen kuoriminen onnistui ilman veistä.)

Kiehauta vedestä, sokerista ja sitruunan mehusta paksuhko liemi. Kaada sitruunasta puristettu mehu siivilän läpi kattilaan, jotta sitruunamehu olisi mahdollisimman kirkasta ja hilloon ei eksy siemenenpalasia tai hedelmälihaa.

Lisää kuoritut luumut kattilaan ja anna seoksen keittyä miedolla lämmöllä hieman kiehuen noin 15 minuuttia. Sekoita välillä.

Kuori vaahto pois hillon pinnalta. Hyvä apuväline tähän on pieni kastikekauha. Itse kuorin vaahtoa pois useaankin otteeseen aina sekoitusten välissä.

Hillopurkkien käsittely:

Jotta hillo säilyisi pilaantumatta on tärkeää käsitellä hillopurkit huolellisesti. Itse keitän, lämmitän ja vielä desinfioin purkit ennen hilloamista varmistaakseni mahdollisimman puhtaan lopputuloksen. Jopa työvälineet on hyvä käyttää kiehuvan veden kautta.

Keitä kattilassa vesi ja upota lasiset hillopurkit kiehuvaan veteen niin, että ne uppoavat veden alle kokonaan. Keitä myös kannet.

Nostele hillopurkit ja kannet pois kiehuvasta vedestä ja asettele ne uunipellille leivinpaperin päälle ylösalaisin. Silikonipäiset pihdit toimivat tässä hommassa kuin unelma. Kiehuvan veden kaataminen pois lasipurkeista käy niillä turvallisemmin sillä ne eivät lipsu kuten tavalliset pihdit. Muista, ettet koske paljain käsin lasipurkkien tai kansien sisäpintoihin tai ulkokierteisiin.

Laita lasipurkit 50 asteiseen uuniin kuivumaan hetkeksi.

Kun purkit ovat hieman kuivuneet ota ne uunista ja kaada yhteen niistä muutama sentti viinaa. Itse taisin tällä kertaa käyttää kossua. Sulje purkin kansi, heiluta lasipurkkia niin että viina desinfioi koko sisäpuolen ja kaada viina seuraavaan purkkiin. Toista kunnes kaikki purkit ja kannet on käsitelty.
Huom! Lasipurkit ovat tässä vaiheessa kuumia ja ne jäähtyvät kun ne otetaan ulos uunista ja sisälle kaadetaan kylmää nestettä. Älä siis kierrä kantta kovin tiukalle, sillä jäähtyessään se kiristyy ja lopputuloksena sinulla on suljettu hillopurkki, jossa on 2 senttiä viinaa pohjalla. Tämän kokeneena (ja huonoin käsilihaksin varustettuna) suljen nykyään kannen hyvin löyhästi kiinni ja kääntelen hillopurkkia tiskialtaan yllä, jotta mahdollisesti ulos valuva viina ei sotke koko keittiötä.

Näiden kaikkien vaiheiden jälkeen hillopurkit ovat niin puhtaita, että hillo säilyy niissä pilaantumatta ja oikeassa lämpötilassa pidettynä vuosia.

Kaada hillo lasipurkkeihin. Hilloa ei saisi valua purkin ulkokierteisiin, joten tässä työvaiheessa on hyvä käyttää apuna isosuista trattia. Jos sellaista ei ole käytössä voit helposti askarrella sellaisen muovi- tai pahvimukista leikkaamalla siitä pohjan irti. Muista käyttää myös tämä apuväline kiehuvassa vedessä, mieluusti jopa kastaa se viinaan.

Täytä hillopurkit kierteiden alareunaan asti ja kierrä kansi niin tiukalle kuin saat. Itse laitoin vielä teelusikallisen konjakkia jokaiseen hillopurkkiin hillon päälle ennen kannen sulkemista. Tämä myös suojaa hilloa pilaantumiselta.

Purkitusvaiheessa hillo on vielä todella löysää mutta älä anna sen häiritä. Seuraavaan aamuun mennessä hillon pitäisi olla jähmettynyttä.

Laita hillopurkit yöksi viileään ja tarkista aamulla että kansien keskiosa on painunut alas. Kun hillo purkitetaan ja kansi suljetaan kuumana, syntyy hillopurkin sisälle jäähtyessä alipaine, joka vetää kannen keskiosan sisälle. Näin tiedät että hillo on tiiviisti säilötty. Jos keskiosa on ponnahtanut takaisin ylös ennen hillopurkin avaamista on purkkiin päässyt ilmaa ja hillo mitä luultavimmin pilaantunut (jos hillo on ollut säilöttynä pitkään. Jos keskiosa ei laskeudu ollenkaan tai se ponnahtaa ylös melkein heti säilömsien jälkeen, on hillo tietenkin vielä syötävää mutta se kannattaa käyttää mahdollisimman pian.)

Luumu-kaurapaistos

Avomieheni vanhempien takapihalla kasvaa kaksi luumupuuta, joiden yläoksat ovat täyttyneet pulleista luumuista. Vietimme viikonloppua Sysmässä ja heti sateen tauottua kävimme avomieheni kanssa poimimassa kaikki kättemme ylettyvissä olevat luumut tarkoituksenani keittää niistä luumuhilloa. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun mieleeni tuli kokeilla jälkiruoan tekoa ensimmäisestä poimimastamme erästä.

Olen jo muutamaan kertaan tänä syksynä tehnyt kotimaisista omenoista omena-kaurapaistosta, joten miksipä samaa ei voisi tehdä myös luumuista! Löysin hyvältä kuulostavan reseptin tästä linkistä, jota päätin käyttää lähes sellaisenaan. Ohjeessa on mielestäni liikaa sokeria, mutta koska en ollut aiemmin käyttänyt luumuja jälkiruoassa en uskaltanut sokerien määrää vähentääkään.

Makeat luumut muuttuivat paistoksessa kirpeiksi ja niihin tuli hento liköörinen maku, mitä kompensoi sokerinen, rouskuva kauramuru sekä vaniljajäätelö. Luumu-kaurapaistos ei kokonaisuudessaan ollut kauhean makea, joten se oli kivaa vaihtelua yleensä kovin makeille jälkiruoille.

Onneksi tästä päivästä näyttää tulevan suht' aurinkoinen, ja pääsemme kiipeämään luumupuiden ylimpiä oksia tyhjentämään. Sen verran ylimääräisiä luumuja täytyy pystyä kerätä että voin tehdä tästä luumu-kaurapaistoksestani omanlaiseni, hieman terveellisemmän version. Mutta sitä odotellessa suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä herkkua!

1 kg tuoreita luumuja

1 dl sokeria

2 rkl perunajauhoja

(2 rkl konjakkia)

1 tl kanelia

100 g voita

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

hunajaa

Pese ja halkaise luumut ja poista niistä kivet. Sekoita luumujen joukkoon sokeri, perunajauho, konjakki sekä kaneli. Kaada luumut voideltuun uunivuokaan.

Sulata voi ja sekoita siihen loput ainekset. Ripottele kauraseos luumujen päälle. Valuta kauraseoksen päälle juoksevaa hunajaa ja paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kera.

Omenarahkapiirakka Raw food -pohjalla

En tiedä mistä sain idean kokeilla Raw food -piirakkapohjan tekemistä, sillä koko raakaruokavalio on minulle lähes tuntematon käsite. Kuitenkin idea korvata viljat ja sokeri luonnonmukaisilla raaka-aineilla oli sen verran houkutteleva, että sitä oli pakko lähteä kokeilemaan.

Muun muassa pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä koostuva taikina oli erilainen mutta niin maukas ja hyvän makuinen että tiedonnälkäni raakaruokavaliota kohtaan vain kasvoi. Olenkin viimeisen viikon lueskellut aiheesta ja vaikka kokonaisuudessaan raakaruokavalio ei sytytä, saa siitä hyviä ideoita ruoanlaittoon toisenlaisilla raaka-aineilla ja menetelmillä. Miltä esimerkiksi kuulostaa maidon teko cashew-pähkinöistä tai tattarin idättäminen piirakkataikinaa varten? Lisäksi repertuaariin kuuluu erilaiset, luonnonmukaiset raaka-aineet, joiden nimistä minä en ainakaan osaisi päätellä niiden käyttötarkoitusta. Sen verran mielenkiintoiselta ja salaperäiseltä raakaruokavalio kuitenkin kuulostaa, että kunhan ehdin perehtyä siihen vielä hieman enemmän niin joitakin reseptejä on luultavasti aivan pakko kokeilla.

Tämä piirakka on siis vain pohjansa puolesta Raw food -ruokaa, ja pohjassakin käytin kaurahiutaleita korvaamaan kookoslastut, joista en niin kovasti pidä. Kokonaisuudessaan piirakka oli todella onnistunut makuelämys, sillä voimakkaasti maustetuttuja omenoita sekä mausteista, makeaa pohjaa tasapainotti raikas ja viileä rahkakerros.

Raw food -pohja

2,5 dl saksanpähkinöitä
1 dl mantelilastuja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl rusinoita
4 taatelia
2 rkl luomu hunajaa
kanelia (n. puoli tl)
1/4 tl muskottia jauhettuna
ripaus suolaa

Ennen pähkinöiden käyttöä niitä olisi syytä liottaa yön yli tai vähintään 8 tuntia. Näin niiden sisältämät arvokkaat ravintoaineet ovat paremmin kehomme käytettävissä eivätkä ne kuormita ruoansulatustamme. Koska minulla oli kiire saada piirakka valmiiksi seuraavaksi päiväksi ja rahkatäytteen piti antaa hyytyä yön yli, jäi minulta tämä vaihe tällä kertaa tekemättä. Tämän ohjeen noudattaminen on ehkä enemmän täysipäiväisen raakaruokailijan selviytymiskeino, mutta ensi kerralla tulen kyllä kokeilemaan tätäkin temppua.

Pilko saksanpähkinöitä hieman pienemmäksi ja laita ne isohkoon astiaan. Lisää joukkoon mantelilastut, kaurahiutaleet, rusinat sekä mausteet. Sekoita tehosekoittimessa tasaiseksi, hieman murupohjan näköiseksi massaksi. Siirrä seos toiseen kulhoon odottamaan.

Puolita taatelit ja hienonna ne tehosekoittimessa. Sekoita taatelit ensin kulhossa muun seoksen kanssa ja hienonna seosta tämän jälkeen vielä tehosekoittimessa. Jos tehosekoittimessasi on tarpeeksi tehoja voit lisätä sekaan hunajan. Oma blenderini ei ole mistään tehokkaimmasta päästä, joten tässä vaiheessa seos kävi sille liian paksuksi ja tahmeaksi. Hunajan pystyi kuitenkin lisäämään seokseen käsinkin.

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita pohja jääkaappiin oleutumaan ja odottamaan rahkatäytteen valmistumista.

Rahkatäyte

2 dl kermaa
2 dl maitorahkaa
1/2 dl sokeria
vaniljasokeria
4 liivatelehteä

Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon sokerit. Itse ripottelin runsaasti vaniljasokeria kerman joukkoon. Lisää rahka ja nostele tasaiseksi. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 15 minuuttia. Puristele niistä huolella ylimääräinen vesi pois ja sekoita kiehuvaan vesitilkkaan. Kaada kuuma neste ohuena nauhana kermarahkaseokseen koko ajan sekoittaen. Kaada tasainen seos pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Omenatäyte

kirpeitä kotimaisia omenoita
1 rkl fariinisokeria
1 rkl hunajaa
kanelia
1 rkl sitruunanmehua
voita

Poista omenoista kota mutta jätä kuoret. Pilko kuutioiksi ja laita kulhoon. Sekoita joukkoon muut aineet paitsi voi. Kaada omenat uunivuokaan ja ja laita muutama nokare voita omenoiden päälle. Paista uunissa 200 asteessa kunnes omenat ovat pehmenneet. Sekoita omenoita muutamaan kertaan paiston välissä, jotteivät päällimmäiset kuivu ja alimmat tartu uunivuokaan kiinni. Anna omenoiden jäähtyä ja asettele piirakan päälle.
Itse paistoin omenat jo illallla piirakan teon yhteydessä ja asettelin ne piirakan päälle aamulla, kun rahkatäyte oli hyytynyt.

Kukkakaali-savuporokeitto

Avomieheni sai valita tämän päivän ruokamme ja hänen toiveenaan oli "joku keitto". Hetken mietittyäni eri vaihtoehtoja päädyin kukkakaaliin, joka olikin aivan nappiosuma, sillä kukkakaalin kilohinta lähikaupassamme oli alle 2 euroa. Tulikin ostettua oikein suuri kukkakaali, josta riittää joku ilta dippailtavaksikin - kermaviiliin dipattuna tuore kukkakaali on ihan parasta!

Kukkakaali sai rinnalleen savuporo-sulatejuuston, joka antoi keitolle täyteläisyyttä ja makua peittämättä kuitenkaan kukkakaalin hentoa makua. En itse asiassa uskonut että keitosta tulisi näinkin hyvää, eli lämpimästi voin suositella kokeilemaan tätä reseptiä. Hintakaan ei kirpaise, raaka-aineet keittoa varten maksoivat alle 4 euroa, eli noin euron / annos.

400 g kukkakaalia
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
200 g sulatejuustoa (Koskenlaskija savuporo)
(vehnäjauhoja)

Revi kukkakaalista suurinpiirtein saman kokoisia nuppuja kattilaan. Kukkakaalia pitäisi olla noin 400 grammaa ilman lehtiä. Itse mittasin keittiövaa'an avulla oikean määrän, sillä olin ostanut hieman isomman kukkakaalin, josta oli tarkoituskin jäädä hieman yli.

Keitä vesi vedenkeittimessä ja kaada kiehunut vesi kattilaan kukkakaalin sekä kasvisliemikuutioiden päälle. Keitä noin 10 minuuttia tai kunnes kukkakaali on kypsynyt pehmeäksi.

Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon sulatejuusto muutamana palana. Soseuta bamiksella tasaiseksi.

Minun makuuni keitto jäi koostumukseltaan hieman liian laihaksi, joten kiehautin soseutetun keiton uudelleen ja suurustin sen vehnäjauhoilla. Sekoita makusi mukaan 1-2 rkl vehnäjauhoja tilkkaan vettä ja lisää seos kiehuvaan keittoon ohuena vanana koko ajan sekoittaen. Sekoita hetki varmistuaksesi ettei jauho paakkuunnu ja ota kattila liedeltä. Tarjoile ja nauti!

Tein meille keiton lisukkeeksi vielä tomaatti- sekä valkosipulileipiä pikaiseen uunissa. Leikkaa ruispaahtoleipiä kolmeen osaan ja voitele osa tomaattipyreellä ja osa valkosipulivoilla. Hyvin hyvää ja valkosipulista leipää tuli, kun silppusi yhden ison valkosipulinkynnen noin ruokalusikalliseen voita. Paista uunissa 175 asteessa kunnes leivät ovat saaneet hieman väriä.

Puolukkasmoothie

Eilisestä puolukkasoseesta innostuneena otin aamuksi sulamaan muutaman desiä puolukkaa, joista ajattelin hurauttaa meille aamusmoothiet. Olen aina pitänyt puolukkaa hieman vieraana marjana, jolle ei keksi käyttöä. Puolukassakaan en ollut käynyt ennen viimeisintä mökkireissua, jolloin äiti pakotti poimimaan litran ihan vain ajankuluksi. Seisoin nimittäin toimettomana vieressä ja katsoin kun hän niitä poimi. Puolukoiden poimiminen ei ollut hullumpaa, ja nyt kun olen makuunkin ihastunut niin saattaapi olla, että tänä syksynä tulee vielä puolukkaan lähdettyä.

Puolukan terveysvaikutuksia on tutkittu vähän, mutta se sisältää muiden kotimaisten marjojen tavoin runsaasti hyvinvoinnille tärkeitä ravintoaineita. Puolukka nimittäin on vähäenerginen ja runsaskuituinen E-vitamiinin lähde, joka sisältää runsaasti antioksidantteja ja polyfenoleja, jotka vähentävät esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tiedot puolukan koostumuksesta viittaavat myös siihen, että sillä olisi samankaltaiset terveysvaikutukset kuin karpalolla. Se sisältää samoja yhdisteitä kuin karpalokin, joka tunnetusti vaikuttaa virtsateiden terveyteen. Puolukka edistää myös elimistön toimintaa, pitää suoliston terveenä ja edistää raudan sekä kivennäisaineiden imeytymistä. Puolukassa onkin potentiaalia kansainvälisesti tunnetuksi superfoodiksi, mutta valitettavasti tutkimustietoa marjasta on vielä liian vähän. Parhaimmassa tapauksessa puolukka tulee kuitenkin vetämään vertoja jo mainetta saaneille acai- ja gojimarjoille.

Eli ei kun puolukkaan, siellä meitä odottaa parhaimmassa tapauksessa 400 miljoonaa kiloa poimimatonta, puhdasta marjaa!

2 dl puolukoita
puolikas banaani
1 omena (Royal Gala)
1 dl omenamehua
1 rkl luomu hunajaa

Kaada puolukat tehosekoittimeen ja soseuta. Pilko hedelmät ja lisää ne tehosekoittimeen kahdessa erässä soseuttaen välissä. Lisää omenamehua sen mukaan, minkä paksuista seoksesta haluat. Tarkista lopuksi maku ja lisää hunajaa maun mukaan. Soseuta ja nauti heti!

Kaalilaatikko ja puolukkasose

Piemenevät illat. Lämmin ja voimakas syystuuli. Keltaiset lehdet märällä asfaltilla. Uusi tuulipuku. Kyllä, syksy saapuu ja sen huomaa sään ohella myös ruokahalujen muuttumisesta. Sateisen iltalenkin jälkeen on uunituoreen kaalilaatikon tuoksu ulko-ovella kerrassaan herkullinen! Ja vaikka kaali ei ihan vielä ole halvimmillaan, niin ei 49 sentin kilohintakaan huono ole!

Riisin sijasta käytin kaalilaatikossa Torinon ohrahelmeä. Terveellisempi ja runsaskuituinen ohrahelmi on todella maukas vaihtoehto riisille, ja sitäpaitsi laatikon pinnalle jäävät ohrahelmet kypsyvät uunissa ihaniksi pieneksi, rapeiksi palloiksi.

Kaalilaatikon kanssa tarjoilin mitäpä muutakaan kuin itse tehtyä puolukkasosetta. Elokuun loppupuolella poimitut ja pakastetut puolukat sopivat soseeksi hyvin. Puolukkasoseesta tuli jopa sen verran hyvää, että nyt kun puolukat ovat ehtineet jo hieman kypsyä enemmän, niin pitäisi varmaan mennä poimimaan niitä hieman lisää talven varalle.

1 l lihalientä
2 dl ohrahelmeä (Torino)
1 kg kaalia
2 sipulia
500 g jauhelihaa
2-3 dl kuivattuja suppilovahveroita

voita paistamiseen
juoksevaa luomu hunajaa
mustapippuria
valkopippuria
suolaa

Keitä kattilassa lihaliemi. Itse käytin sitä varten lihaliemikuutioita. Ota puolet liemestä talteen ja kypsennä lopussa 0,5 litrassa ohrahelmet. Keitä kunnes neste on haihtunut (ohrahelmen ei tarvitse olla vielä tässä vaiheessa täysin kypsää).

Sulata voi korkeareunaisessa pannussa. Paista suikaloitua kaalia pannulla hetki kunnes kaali hieman laiskistuu. Mausta hunajalla ja mustapippurilla. Siirrä kaali suureen kattilaan / kulhoon odottamaan.

Lisää pannulle hieman voita ja paista seuraavaksi silputut sipulit sekä jauheliha. Paista kypsäksi ja mausta valkopippurilla ja suolalla. Kaada kaalin joukkoon.

Liota kuivattuja suppiksia vedessä noin vartin verran. Puristele niistä neste pois ja lisää muiden ainesten joukkoon. Jos sienet ovat suuria, voit hieman paloitella niitä.
(Voit myös käyttää kuivattuja suppiksia liottamatta. Murenna tai jauha sieniä noin desin verran ja lisää jauhelihan joukkoon paiston loppuvaiheessa. Näin sienet eivät erotu kaalilaatikosta mutta antavat sille hienon vivahteen.)

Lisää vielä ohrahelmet muiden aineiden joukkoon ja sekoita aineet hyvin. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja lisää vielä lopuksi sivuun otettu lihaliemi seoksen päälle. Kruunaa kaalilaatikko puristamalla sen päälle juoksevaa hunajaa.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia.

Puolukkasose

200 g puolukoita
0,5 dl sokeria

Mittaa kulhoon (jäiset) puolukat ja anna niiden sulaa. Itse otin puolukat sulamaan jo edellisenä iltana. Laita sulaneet puolukat sekä sokeri tehosekoittimeen ja hurauta seos tasaiseksi. Soseesta tulee makeaa, joten jos pitää hieman kirpeämmästä puolukkasoseesta kannattaa sokeria lisätä vähitellen ja testata maku aina välissä.

Jos syöjillä on eri mielipiteet puolukkasoseen makeudesta, kuten meidän perheessä, voi asian ratkaista helposti. Tee sose tämän ohjeen mukaan ja tarjoa makeaa suosiville sose sellaisenaan. Kirpeämmästä mausta pitäville voi soseen joukkoon lisätä kokonaisia puolukoita.

Chili-suklaamuffinit

Olen jo kauan halunnut tehdä suklaamuffineja chilillä höystettynä. Nyt sain siihen hyvän syyn kun avomieheni veli tyttöystävineen vietti myös viikonloppuaan Lahdessa. Päätimme lähteä päiväkävelylle koirien kanssa (miten uskomattoman hieno syyspäivä olikaan!) ja sen jälkeen kutsuimme heidät meille syömään. Päivälliseksi tein herkkutattirisottoa, josta jälleen kerran unohdin ottaa kuvan. Onneksi kuivatut herkkutatit eivät tästä perheestä lopu, joten eiköhän se kuva vielä joku kerta muisteta ottaa!

Tämä ohje oli minulle täysin vieras ja lopputuloksesta ei ollut takuita. Yritin kuitenkin pelata varman päälle ja laitoin reseptin Googlen kuvahakuun, ja etsin kuvista herkullisimman näköiset ja parhaiten kohonneet muffinit. Näin yritin varmistaa ettei jälkiruoka muutu aivan lätyksi, eikä se ihan muuttunutkaan!

Tekemiini muffineihin laitoin vain 1/3 tuoretta chiliä eikä sen makua suklaisesta muffinista oikein päässyt maistamaan. Siksi suosittelenkin määräksi puolikasta chiliä, sillä tarkoitus oli saada suklaan rinnalle pientä potkua. Muuten muffinit olivat oikein mehukkaita ja jokseenkin kuohkeita, täydellisesti kohonneen muffinin reseptin etsiminen jatkuu yhä!

130 g voita
250 g vehnäjauhoja
180 g sokeria
100 g tummaa suklaata
1/2 tuore chili
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
2 dl maustamatonta luonnonjogurttia
1 kananmuna

Sulata voi kattilassa ja anna jäähtyä.

Sekoita jauhot, sokerit, kaakaojauhe, rouhittu suklaa ja hienonnettu chili kulhossa.

Lisää jogurtti sulaneen ja jäähtyneen voin sekaan ja sekoita tasaiseksi. Vaahdota kananmuna ja lisää se varovasti voi-jogurttiseokseen. Kaada seos yhteen kuivien aineiden kanssa ja sekoita.

Taikinasta ei tule perinteistä, löysää muffinitaikinaa vaan taikina jää "lusikoitavan" kovaksi. Itse tein kahden lusikan avulla suht' isoja palloja, joita asettelin paperisiin vuokiin.

Paista uunin keskiosassa 225 asteessa noin 16-20 minuuttia. Taikinan kypsyyden tarkistat helpoiten cocktailtikulla.

Chili-tomaattikeitto

Vanhempani viettivät viikonlopun kaveripariskuntansa mökillä, ja tuliaisina he toivat kotiin autollisen omenoita, tomaatteja, karviaisia ja itsekeitettyjä mehuja. He toivat mukanaan jopa puskallisen minttua, mikä kädessään äiti astui ovesta sisään. Osan näistä herkuista saimme vietäviksi omaan jääkaappiimme.

Emme avomieheni kanssa ikinä jää viikonlopuiksi Lahteen, vaan matkustamme aina joko Helsinkiin tai Sysmään viikonlopun viettoon. Tänä viikonloppuna miehelläni oli peli Lahdessa, joten päätimme viettää Lahti-viikonlopun, joka oli ehkä lajissaan toinen minkä ikinä olemme täällä viettäneet. Kävi ilmi, että viikonloput Lahdessa ovat rentouttavia, pitkiä ja oikein mukavia. Ruoanlaittoonkin oli enemmän aikaa, mikä oli mukavaa vaihtelua aikataulutetulle arjelle. Lauantain menussa olikin siis tomaattikeittoa, jonka ohjeen olin äidin lahjoittamien tomaattien innostamana etsinyt netistä. Alkuperäinen ohje löytyy tästä linkistä. En ollut aikaisemmin törmännyt tähän blogiin, ja selailtuani sitä hieman löysin uskomattoman mielenkiintosia reseptejä, joita on ehkä vielä pakko kokeilla. Ihan vain kuvienkin takia kannattaa tsekata tuo blogi, siellä on niin hienoja ja herkullisia ruokakuvia!

10 tomaattia
1 sipuli
1 valkosipuli
1 chili
muutama timjaminoksa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 tl sokeria

nokare voita
1 dl kasvislientä
1 dl kuohukermaa

Halkaise tomaatit ja sipuli, mutta älä kuori sitä. Aseta tomaatit, sipulin puolikkaat, valkosipuli (kokonaisena kuorineen) ja chili uunipellille. Kaada päälle reilusti oliiviöljyä, rouhi suolaa ja pippuria sekä sirottele sokeria kasvisten päälle. Laita joukkoon myös muutama timjaminoksa paiston ajaksi. Paahda uunin keskiosassa 225 asteessa noin puoli tuntia. Siirtele kasviksia hieman paiston puolivälissä varmistaaksesi etteivät kasvikset pala kiinni peltiin.

Anna kasvisten hieman jäähtyä ja poista kaikista kuoret. Poista chilistä myös siemenet. Jos tarpeellista, pilko kasviksia hieman pienemmiksi ja laita kattilaan (ei timjamia).

Paista öljyn ja voin seoksessa noin minuutin verran ja lisää kasvisliemi sekä paahdosta pellille jäänyt liemi. Anna kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia.

Ota kattila pois liedeltä ja soseuta se sauvasekoittimella tasaiseksi. Laita kattila takaisin levylle ja lisää kerma. Sekoita ja kiehauta. Tarkista maku ja mausta tarpeen mukaan.

Ripottelin keiton päälle pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellan paloja, hienonnettuja yrttejä (timjamia ja basilikaa), pestoa, kermaa, balsamicoa ja rouhittua mustapippuria. Nämä lisukkeet tulivat tarpeeseen, sillä keitto oli avomieheni mielestä ehkä hieman tulista, ja ne lievittivät tulisuutta. Koristeena käyttämäni pesto oli edelliseltä päivältä jäänyttä, ja sopi tomaattikeiton kanssa erinomaisesti. Myös mozzarella sopi keittoon hienosti, se nimittäin sulaa hiukan joutuessaan kuumaan keittoon.

Nam, mikä syysruoka!

Pestoa ja Esselungan muistelua

 Olemme jo vuosia tehneet perheeni kanssa tällä ohjeella pestokastikkeen pastalle. Kaupasta ostettavat valmispestot maistuvat hyvin teolliselta tämän rinnalla, enkä pestoa yleensä osatakaan valmiina, paitsi silloin kun asuin Italiassa.

Lähikauppamme oli Esselunga, suuri kauppaketju, jonka myymälöissä oli valtavat valikoimat. Ensimmäisenä oli hevi-osasto, josta kämppikseni kanssa saimme valehtelematta 3 kauppakassillista vihanneksia kymmenellä eurolla. Siitä uskomattoman halvasta ja laajasta valikoimasta löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä (paitsi juureksia; punajuuria ei myyty kuin etikkaliemessä ja vakuumipakkaukseen säilöttynä). Tämä osasto oli meille kuin unelma, josta riitti aina löydettävää.

Seuraavaksi piti kulkea maito-osaston ohi. Maito myytiin muovipulloissa, laktoosittomia tuotteita ei tunnettu. Jogurtteja oli sen miljoona eri lajia, ja Italian vuoteni aikana ehdinkin rakastua Activian viikunajogurttiin. Harmi ettei tämä makuelämys ole vielä rantautunut Suomeen (ja tuskin ikinä rantautuukaan.)

Seuraavana avautui lihaosasto, jonka veroista ei löydy edes Suomen  kauppahalleista. Kokonaisia kanoja, lampaan päitä, halpoja mereneläviä ja kaloja, joita ostimme vaikka emme niitä edes tunteneet. Punainen liha oli halpaa, joten usein kutsuimmekin koulukavereita luoksemme päivällisille, jolloin kokkasimme usein yli kymmenelle hengelle. Vieraat toivat viiniä, juustoja ja leipää, me valmistimme päivällisen. Päivällisiä ajatellessa lämmin tunne valtaa vieläkin kehoni ja hymy nousee kasvoille.

Juustotiski. Mitä ikinä voitkaan kuvitella, täältä se löytyi. Mutta päällimmäisenä mieleeni nousee Pecorino Romano: italialainen lampaanmaidosta valmistettu juusto. Se on hieman parmesaanin tyyppinen, kova juusto, joka sopii erinomaisesti nautittavaksi esimerkiksi patongin kanssa.

Seuraavana vuorossa oli viiniosasto. Näistä käytävistä olen jälkeempäin nähnyt jopa unia. Loputtoman pitkät käytävät, loputtomasti viiniä ja valinnan vaikeus. Päädyimme kuitenkin lähes aina samaan, 2,99 euroa maksavaan valkoviiniin, joka myytiin 1,5 litran pullossa (usein tätä viiniä sai hankkimallamme Esselunga-kortilla hintaan 1,99). Tämä pullokoko oli hyvin yleinen, ja näitä pulloja meidän pöydissämme yleensä kiersikin.

Italia ja pasta. Lopetimme kämppikseni kanssa pastan syömisen lähes heti, ja tämä oli ehkä osasyy siihen, miksi vuoden aikana pääsin hieman jopa laihtumaan. Mutta ne hyllyt, ne kymmeniä metrejä pitkät hyllyt, täynnä erilaista ja eri muotoista pastaa. Jopa täysjyvää löytyi, tosin vain muutamaa eri sorttia. Mutta vaikka emme pastaa syöneetkään, oli rivistöä mukava käydä kauppareissuilla ihastelemassa.

Leipäosasto koostui täydellisesti vaaleasta vehnäleivästä. Ei täysjyvää, ei siemeniä, vain vehnää. Hieman Realia-leivän tyyppistä leipää Esselunga myi, ja sitä välillä ostimme jääkaappiin. Voisin tässä samassa mainita myös muro-osastosta, joka koostui täydellisesti sokeri- ja suklaamuroista. Ja tiesittekö että tavalliset puurohiutaleet maksavat noin 10 euroa kilolta, kun Suomessa sama määrä voi maksaa vain 80 senttiä?

Mutta nyt takaisin pestoon, joka Esselungassa oli niin maukasta ja koostumukseltaan täydellistä, että mikään ei sille tule vetämään vertoja. Mutta aina voi yrittää, ja itse tekemällä se voi vielä onnistua. Tässä siis ohje, jolla siihen on hyvä mahdollisuus!

tuoretta basilikaa
oliiviölyä
valkosipulia
parmesaania
pinjansiemeniä
mustapippuria
suolaa

Monista ostoaikeista huolimatta en edelleenkään omista morttelia, joten tein peston tehosekoittimella. Lisäsin aineita sekoittimeen ihan vain fiiliksen mukaan, joten määristä en ihan tarkasti osaa sanoa.
Silppusin ensimmäisenä noin puoli punttia basilikaa. Seuraavaksi lisäsin noin puoli desiä oliiviöljyä sekoittimeen. Loput aineet, noin kolmasosa desi raastettua parmesaania, pieni valkosipulin kynsi sekä murskatut pinjansiemenet lisäsin vuorotellen basilikaöljyseokseen sekoittaen aina välissä. Tarkista lopuksi maku ja lisää suolaa ja mustapippuria haluamasi määrä. Hurauta vielä maku tasaiseksi ja nauti salaatin mausteena tai vaikka leivän päällä.


Jos mielesi tekee tehdä pestokastike pastalle, suosittelen morttelin käyttöä. Tällöin pestosta saa paljon tasaisempaa ja pesto maustaa pastan hienommin.

Survo ensimmäisenä basilikan lehdet morttelissa tahnaksi. Siirrä basilikatahna pois morttelista (jota kannattaa pyyhkiä hieman tässä välissä) ja survo seuraavaksi pinjansiemenet tasaiseksi tahnaksi. Lisää pinjansiementen joukkoon basilikatahna, puristettu valkosipuli ja raastettu parmesaani. Valkosipulia kannattaa laittaa harkiten, sillä raakana jo pieni valkosipulin kynsi maistuu hyvinkin voimakkaasti. Lisää lopuksi oliiviöljyä 0,5-1 dl riippuen muiden aineiden määrästä.

Muista että pastan ei ole tarkoitus uida pestossa ja oliiviöljyssä, vaan päästä hieman kosketuksiin peston kanssa ja hakea siitä makua. Tarkista maku ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippuria. Peston on tarkoitus olla hieman suolaista pelkälteen maistettuna, sillä pastaan sekoittuessa suolaisuus tasaantuu.

Mustikkaleivokset

Luontoäiti hemmotteli viime viikonloppuna lomailijoita kunnon helteillä. Viimeistä lomaviikkoani viettäneenä viikonlopun sää kruunasi muuten hieman epävakaassa säässä vietetyn lomani. Etelä-eurooppalainen ilmasto laskeutui Sysmään ja helli meitä takapihan terassilla. Miten ihanaa onkaan juoda aamukahvit takapihalla, hyvässä seurassa ja koirien kirmatessa pihan nurmella. Kyllä tuli kesämieli!

Sunnuntaina päätimme avomieheni siskon kanssa polkea poimimaan vadelmia ja pensasmustikoita läheiselle marjatilalle. Kuuden kilometrin matka kumpuisessa maastossa Jopoilla oli paikoitellen tukalaa, mutta ah niin rentouttavaa. Paikallaan seisova ilma ei viilentänyt oloa edes alamäissä. Eikä tilanne helpottunut päästyämme perillekään, sillä marjapensaat kylpivät suorassa auringonpaahteessa. Mutta tuntuipa ainakin todella kesäiseltä, ja tämä reissu lämmittää mieltä vielä pitkään pimeän tulon jälkeenkin.

Ihan vielä ei ollut paras marja-aika, mutta kypsiä marjoja löytyi silti onneksi reilusti. Nyt olemme koko viikon avomieheni kanssa syöneet aamujogurtin seassa pensasmustikkaa ja vadelmaa, mutta marjat olivat niin komeita että mieleni teki leipoa jotakin, ja asettaa kauniit marjat koristeeksi. Siksipä mieleeni tuli kokeilla tällaisia pieniä mustikkaleivoksia, joiden päälle marjat sopivat kuin unelma.

Pohjaan käytin Bebe-leivosten ohjetta, sillä kokemuksesta tiesin sen varmasti toimivan. Bebe-leivoksia tehdessä yllätyin iloisesti, kuinka helposti pohjat irtosivat silikonivuoista - ne olivat jo valmiiksi irti vuoista kun otin ne uunista. Tällä kertaa piti hieman jännittää uusien, peltisten vuokien kanssa, mutta niistäkin pohjat irtosivat yli odotusten. Muutaman kerran piti cocktailtikulla avittaa reunasta mutta kaikki pohjat irtosivat onnistuneesti ja rikkoutumatta.

Lisäsin taikinaan myös hieman sitruunaa antamaan leivospohjille raikasta makua, mutta laitoin sitä liian vähän (noin 1 tl). Ensi kerralla aion kokeilla ehkä kolminkertaisella määrällä, luulisi silloin pirteä sitruunan jo maistuvan!

Ohjeesta tuli 12 isompaa ja noin 20 pienempää leivospohjaa.

200 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl sitruunan kuorta

Vaahdota sokeri ja voi. Lisää sekaan kananmuna ja sekoita. Lisää jauhot 1 dl kerrallaan samalla sekoittaen. Raasta sitruunan kuorta hyvin pieneksi ja lisää lopuksi taikinaan.

Tee reilun teelusikallisen kokoisia pieniä palloja taikinasta ja asettele pieniin silikonivuokiin. Painele taikina vuokaan ja tasaa yläreunat kauniin suoriksi. Peltisiin vuokiin laitoin reunoille reilusti taikinaa ja tasoitin niin että ylimääräinen taikina tuli reunoista yli. Lopuksi tasasin reunat kiertäen vuoan ympäri terävällä veitsellä.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia kunnes taikinan yläreunat hieman ruskistuvat. Leivospohjat lähtevät helpoiten irti lämpiminä, joten ne kannattaa irrottaa vuoista heti. Jätä leivospohjat pöydälle viilenemään.

Täytteen ohjeen löysin netistä etsimällä mustikkajuustokakun ohjetta. Alkuperäinen ohje löytyy tästä linkistä.
En osannut yhtään arvioida kuinka paljon täytettä menisi, ja niinhän siinä kävi että sitä tuli noin puolet liikaa. Kaadoin ylimääräisen täytteen itsekseen muovivuokaan ja laitoin senkin jääkaappiin hyytymään. Siinäpä olisi nyt sitten lähes valmis mustikkajuustokakku valmiina - vain pohja puuttuu!

2 dl survottuja mustikoita
1 dl sokeria
1 prk Flora Vanillaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Viola)
1 dl vadelmamehua
6 liivatelehteä

Viime viikolla keräämäni mustikkasaalis pääsi heti käyttöön! Osan mustikoista olin ennen pakastamista survonut pienen määrän sokeria kanssa, tarkoituksena nauttia sitä aamupalaksi jogurtin kanssa myöhemmin syksyllä ja talvella. Yhden rasiallisen raaskin kuitenkin käyttää tämän ohjeen tekemiseen.

Survo mustikat ja sekoita ne sokerin kanssa. Lisää joukkoon maustamaton tuorejuusto. Se ei ota oikein sekoittuakseen mustikoiden kanssa, mutta kannattaa olla kärsivällinen, kyllä ne hetken sekoittelun jälkeen tasoittuivat.

Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi ja lisää se varovasti nostellen mustioiden ja tuorejuuston sekaan.

Laita liivatelehdet pussin ohjeen mukaan likoamaan kylmään veteen. Kuumenna vadelmamehu kattilassa ja lisää liotetut, puristellut liivatelehdet kattilaan samalla sekoittaen. Käytin itse Funlightin vadelmamehutiivistettä, joka on ärjyn makeaa, vaikka sitä laimentaisi tuplamääräänkin vettä. Kaada liivateliemi seokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Nostele seosta leivospohjiin. Käyttämäni mustikkasurvos ei ollut survottu hienoksi, vaan siinä oli myös sattumia mukana. Mustikat laskeutuvat seoksen pohjalle, joten kannattaa yrittää napata niitä mukaan leivospohjiin, ne mustikanpalaset kun maistuvat leivoksissa erityisen hyviltä. Täytä pohjat niin täyteen kuin mahdollista ja katso että reunat näyttävät kauniilta ja tasaisilta. Laita leivokset jääkaappiin hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi. Koristele oman maun mukaan ja tarjoile!

Kesämysli

Itse tehdystä myslistä innostuneena ajattelin että vanhempanikin voisivat siitä tykätä - niinpä tein sitä heille viime jouluna lahjaksi, ja he ihastuivat siihen heti! Isäni on monta kertaa pyytänyt minua tekemään heille mysliä uudestaan, ja nyt lomalla siihen tarjoutui tilaisuus. Samalla äitini sai keittiössä seurata myslin valmistusta, ja nyt hänkin osaa itse täyttää tyhjentyneen myslipurkin aina tarvittaessa.

Kävimme yhdessä äitini kanssa ostamassa aineet mysliä varten, ja äitini toiveiden mukaisesti teimme siitä marjaisan. Matkalla kesämökille pysähdyimme perinteisesti Lähiruokatori Heilassa ja löysin sieltä hunaja-spelttimuroja, joita oli koikeilun vuoksi ostettava. Kokeilu oli onnistunut, sillä spelttimurot toivat myslin rakenteeseen vaihtelua, ja näyttivät kerrassaan hempeiltä marjaisan myslin seassa.

Löysimme kesämökin kaapista vanhan lasipurkin, johon jätimme lopun myslin odottamaan kesämökille seuraavaksi saapuvaa tätini perhettä. Lasin läpi hohtavat mansikat ja spelttimurot olivat kuin karkkeja, jotka vain odottivat syöjiään. Toivottavasti kesäterveiset meni maukkaana perille!

10 dl kaurahiutaleita
2 dl pellavansiemeniä
2 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl pekaanipähkinöitä
1 dl pakastekuivattuja mansikoita
0,5 dl kuivattuja mustikoita
1,5 dl hunaja-spelttimuroja
1 dl oliiviöljyä
0,5 dl juoksevaa hunajaa

Mysli tehdään Herkkumyslin ohjeen mukaan. Eli hiutaleet, siemenet ja pähkinät paahdetaan, ja marjat sekä spelttimurot lisätään jälkeenpäin jäähtyneeseen mysliseokseen. Nauti mysli maustamattoman luonnonjogurtin sekä tuoreiden marjojen kera.

Vinkki: Kauniiseen lasipurkkiin säilötty mysli on myös loistava kesätuliainen kylään tai mökille mennessä!

Metsämarjasmoothie

 

Ahh, mustikka-aika on taas täällä! Ja tänä vuonna niin runsaana, että metsät ovat sinisenään näistä pienistä marjoista. Jos vain sietää mennä metsään hyttysten ja paarmojen syötiksi niin takuu varmasti on kokonainen, tai vähintään puoli ämpärillistä marjoja matkassa.

Vietin viikon kesälomastani vanhempieni kanssa kesämökillä, ja yhteisvoimin äitini kanssa saimme noin 30 litraa mustikoita kerättyä. Vasta viimeisinä päivinä löysimme kunnon apajan, josta poimuriin tarttui jokaisella huitaisulla noin puoli desiä sinistä marjaa. Harmi vain, että hermoni eivät ole terästä kun kyse on ympärillä pyörivistä paarmoista, ja jouduinkin jättämään leikin monesti kesken.

Vaan saalis oli silti tarpeeksi muhkea, jotta saimme monta kiloa mustikkaa pakkaseen ja saimme viikon aikana nauttia mustikkapiirakasta, mustikkarävelöstä, mustikkamaidosta ja mustikkahillosta - ja tietty tästä metsämarjasmoothiesta!

Mustikan lisäksi myös metsämansikkaa löytyi yllättävän paljon - en ole varmaan ikinä nähnyt niin runsaasti metsämansikkaa että sitä olisi kannattanut poimia muualle kuin suoraan suuhun. Tienposket huusivat punaisena kun yritti palata mustikkametsältä tai käydä iltalenkillä. Pakkohan ne oli jäädä vielä poimimaan vaikka kuinka hyttyset söi, mutta kyllä kannattikin!

1 dl mustikoita
1,5 dl metsämansikoita
2 rkl mansikkamehutiivistettä
1 dl maitoa
2 dl maustamatonta luonnonjogurttia

Mittaa marjat reunalliseen astiaan ja survo. Kaada marjat korkeaan astiaan (esim. mehukannu) ja lisää loput aineet. Sekoita kunnes seos on tasaista. Kaada lasiin ja nauti!

Minulla oli ohjetta toteuttaessa käytössä kesämökin keittiövarustus, joten käytin marjojen survomiseen ja aineiden sekoittamiseen ihan vain haarukkaa. Hyvin toimi silläkin, mutta tietysti jos käytössä on tehosekoitin, voi kaikki aineet kaataa sinne ja hurauttaa itselleen raikkaan ja terveellisen janojuoman!

Pippurinen parsakaali-porkkanakeitto

Viikonlopun jäljiltä jääkaappiimme oli päätynyt puolikas Valio Mustapekka -ruokakerma, jolle piti keksiä käyttöä. Jääkaapin muu anti oli hieman köyhemmän puoleista, mutta silti käyttökelpoista! Keittiöstäni voi aina bongata sipulia ja porkkanaa sekä usein myös parsakaalia, jonka puolikas odotti tällä kertaa toiveikkaasti käyttöä vihanneslaatikossa.

En ollut aikaisemmin kokeillut soseuttaa parsakaalia, enkä tiennyt mitä odottaa, varsinkin kun se soseutettiin yhdessä porkkanan kanssa. Lopputuloksesta tuli kuitenkin todella mieluinen, koostumus oli hyvä eikä värikään ollut paha. Ehkä hieman tuli hernesosekeitto mieleen. Pippurinen kerma antoi keitolle tarvittavaa potkua ja tuore timjami viimeisteli annoksen.

puolikas parsakaali
2-3 porkkanaa
1 sipuli
kasvisliemikuutioita
n. 1 dl Valio Mustapekka -ruokakermaa
tuoretta timjami

Pilko vihannekset - porkkana kannattaa pilkkoa suhteessa pienemmiksi paloiksi kuin parsakaali, sillä se kypsyy hitaammin. Laita vihannekset kattilaan.

Kiehauta vesi vedenkeittimessä ja kaada vettä kattilaan vihannesten joukkoon niin että ne juuri peittyvät. Kun vesi taas kiehuu, lisää joukkoon 1 kasvisliemikuutio viittä desilitraa vettä kohden. Anna keittyä kunnes vihannekset ovat kypsyneet ja pehmeitä.

Älä kaada keittolientä pois vaan soseuta se kasvisten kanssa. Kun keitto on tasaista, lisää joukkoon Valio Mustapekka -ruokakerma. Sekoita tasaiseksi ja nauti tuoreen timjamin kanssa.

Sitruunaiset kana ja kasvisquinoa

Tämän aterian ainekset koottiin jälleen hintaan katsoen. Kävimme pitkästä aikaa Lidlissä, sillä olimme tädiltäni saaneet vinkin että siellä myydään hyviä, isoja katkaravunpyrstöjä, joita halusin käyttää thaimaalaisessa katkarapukeitossa. Kaupassa pyöriessäni huomasin vihannesten halvat hinnat ja mukaan tarttui rapusten lisäksi muun muassa kaalia, kesäkurpitsaa ja retiisejä.

Kana oli hieman kalliimpaa, sillä kuten aina, lähikauppamme hyllyt olivat suurimmaksi osaksi tyhjillään. En muistanut ostaa kanaa Lidlissä käydessämme, mutta onneksi löytämäni Kariniemen kananpojan sisäfileet olivat sen verran hyvä löytö että hinta ei juurikaan harmittanut. Paketissa on 10-12 kappaletta pieniä fileitä - yhden ison fileen sijaan voi siis paistaa itselleen kaksi pientä filettä ja olla täysin tyytyväinen. Näin tulee syötyä vähemmän ja säästettyä enemmän!

Kanojen lisäksi kauppareissuani piristi kauppaan tulleet itsepalvelukassat, joita en vielä ollut päässyt kokeilemaan. Voin jo nyt sanoa, että ne tulevat olemaan hermojeni pelastus taas koulun, kiireen ja syksyn alkaessa.

Päästyäni kaupasta ulos (jonottamatta!) heitin ostokset uuden turkoosin Joponi turkoosiin etukoriin ja poljin kotiin auringonpaisteessa. Lopuksi nautimme valmistamani päivällisen parvekkeella - kyllä maistui hyvältä!

varhaiskaalia
kevätsipulia
kesäkurpitsaa
retiisejä
mustapippuria
sitruunanmehua
oliiviöljyä
voita

1 dl quinoaa
1/2 kasvisliemikuutio

kananpojan sisäfileetä
yrttisuolaa
pippuria
sitruunan mehua
tuoretta timjamia
oliiviöljyä

Keitä ensimmäiseksi vesi quinoaa varten. Lisää kiehuvaan veteen puolikas kasvisliemikuutio sekä quinoa. Muista huuhdella quinoa siivilässä, kuumassa vedessä ennen kypsentämistä välttääksesi kitkerän maun. Kitkeryys johtuu sapoiinista, jota on quinoan pinnalla. Se huuhdellaan ennen quinoan myyntiin laittamista mutta jäänteitä saattaa silti jäädä. Anna quinoan kypsyä noin 15 min.

Pilko kasvikset. Silppua kaali pieneksi ja pilko kevätsipuli, kesäkurpitsa ja retiisi ohuiksi siivuiksi.

Kuumenna öljy sekä voi pannulla ja kippaa ensimmäisenä paistumaan kaali ja kevätsipuli. Anna paistua alle 5 minuuttia ja lisää kesäkurpitsan siivut. Paista minuutti tai pari ja lisää retiisin siivut sekä sitruunan mehu ja mustapippuri pannulle. Sekoittele noin minuutti ja ota pannu pois liedeltä. Kun quinoa on kypsynyt, kippaa sekin pannulle kasvisten joukkoon ja sekoita.

Kuumenna pannulla öljy ja aseta kanat pannulle. Lisää mausteet sekä sitruunan mehu kun kanojen toinen puoli on kypsä ja olet kääntänyt fileet. Lisää kypsennyksen loppuvaiheessa tuore timjami kanojen päälle. Kanat kypsyivät meheviksi ja mureiksi, ja maut tulivat naturellista kanasta hyvin esiin. Varsinkin sitruuna oli ihana ja raikas kanan rinnalla. Varo siis kypsentämästä pieniä fileitä liiaksi, voit vaikka kesken paiston tehdä pienen viillon paksuimman fileen pintaan tarkistaaksesi kypsyyden.

Currykanakeitto

Tämä keitto on minun sekä avomieheni all time favourite, liekö mieheni mielestä sitten sen takia että muut tekemäni keitot ovat yleensä sosekeittoja. Mutta curryn mausta pidämme kumpikin todella paljon, ja yritänkin aina tehdä keitosta mausteisempaa kuin edellisellä kerralla - curryn potkaisu ei haittaa yhtään! Lisämausteisuutta keittoon tuo tuoreet inkivääri ja chili.

Käytän keitossa curryjauhetta, jota meneekin keittoon kiitettävä määrä. Currytahnaakin voisi kokeilla, mutta olen tällä samalla reseptillä tehnyt jo niin kauan, että tätä keittoa ei tule tehtyä kuin yhdellä tavalla. Vihannekset saattavat toki vaihdella, paitsi maissi ja parsakaali. Parsakaalin nuppu imee curryliemen itseensä ja maustuu todella hyväksi. Kaikkihan tietävät että keitto paranee ollessaan yön yli jääkaapissa, ja tässä keitossa maun huomaa selvästi vihanneksissa, varsinkin parsakaalissa. Yön aikana nuput imevät mausteet itseensä ja ovat seuraavalla aterialla niin herkullisia, että yritän aina kauhoa vain niitä kattilasta lautaselleni.

broilerinfileetä
oliiviöljyä
currya
soijaa

inkivääriä
pieni pala chiliä
purjo
2 porkkanaa
parsakaalia
herkkusieniä
maissinjyviä (tölkki)
kasvisliemikuutioita
currya
soijaa

Kuumenna oliiviöljy pannulla ja sekoita kuumenneeseen öljyyn curryjauhetta. Laita paloitellut broilerinfileet paistumaan pannulle. Kun palat ovat lähes kypsiä, lorauta pannulle tilkka soijaa ja sirottele kanapalojen päälle curryjauhetta. Anna paistua ja sekoittele vielä lopuksi.

Kuumenna isossa kattilassa oliiviöljy. Heitä kattilaan paloiteltu inkivääri ja silputtu chili. Anna paistua hetki.

Lisää kattilaan pesty ja paloiteltu purjo sekä paloitellut porkkanat. Sekoittele ja lisää hetken päästä sekaan pilkottu parsakaali. Ennen veden lisäämistä kippaa paloitellut herkkusienet sekä maissinjyvät kattilaan.

Kiehauta 8 dl vettä vedenkeittimessä ja kaada kattilaan. Sekoita joukkoon myös 1,5 kasvisliemikuutiota. Kaada kanat sekä pannulla oleva neste kattilaan. Sekoita ja maista.

Mausta makusi mukaan keittoa currylla ja soijalla. Koska itse pidän keitossa juuri liemestä lisäsin vielä muutaman desiä vettä sekä puolikkaan kasvisliemikuution keittoon. Currya ei kannata yrittää sirotella keittoon maustepurkista, sillä keitosta nouseva höyry jähmettää mausteen, ja toisekseen, maustetta ei tule sirottamalla ulos tarpeeksi paljon. Irroita rohkeasti maustepurkin kansi ja ota currya teelusikalla purkista. Tähän keittoon currya meni runsaasti, vähintään kaksi todella kukkurallista teelusikallista.

Anna keiton hautua maustamisen jälkeen vielä tovi ennen tarjoilua.

Tarjoiluehdotus: hanki pehmeää leipää keiton lisukkeeksi, jolloin leivästä voi murtaa paloja keittoon maustumaan. Pehmeä leipä imee liemen itseensä hetkessä ja maistuu taivaalliselta!

Sunnuntaiset pinaattiohukaiset

Vaikka tässä blogissa haluankin jakaa reseptejä, joissa ruoat on tehty mahdollisimman tuoreista raaka-aineista ja kaikki on alusta asti itse tehtyä, on minun pakko lisätä tänne tämä ohje! Tietty itse tehty taikina ja tuore pinaatti olisivat varmasti mahtavan makuisia yhdessä, mutta nämä letut ovatkin tarkoitettu laitettavaksi kiireisinä päivinä - tai Kelan tukia odotellessa. Kukkaronnyörejä ei siis paljoa tarvitse avata näitä lettusia varten ja makukin on aivan mainio!

Koulussa jo opittiin että pinaattiletut nautitaan puolukkahillon kera. Vaan veljeni oli toista mieltä, ja kun nuorena söimme kotona pinaattilettuja söi veljeni letut omenahillon kanssa. Kauan ihmettelin ja kieltäydyin maistamasta niin epänormaalia makuyhdistelmää, mutta lopulta taivuin. Nykyään omenahillo kruunaa aina kun mahdollista lautaselleni eksyneet pinaattiletut. Olen yrittänyt saada avomiehenikin ymmärtämään tämän hienon makuelämyksen päälle, mutta en ole onnistunut. Hänen perheessään syötiin pinaattiletut aina voin kanssa, ja niin hän syö letut edelleen. Jos minun ei tarvitse syödä lettujani voin kanssa saa hänkin jättää omenahillot kokonaan minun huolekseni.

Tämä ohje löytyy myös Sunnuntain ohukais- ja vohvelijauhe -pussin kyljestä.

1 pss Sunnuntai ohukais- ja vohvelijauhetta
7-8 dl vettä
valkopippuria
suolaa
150 g pakastettua pinaattia

Mitta kulhoon 7 dl kylmää vettä ja kaada ohukais- ja vohvelijauhe kulhoon samalla koko ajan sekoittaen.

Sulata pinaatti mikrossa ja lisää taikinaan. Sekoita. Mausta valkopippurilla ja suolalla maun mukaan.

Jos taikina tuntuu kovin paksulta lisää tarpeen mukaan noin 1 dl vettä ja sekoita. Anna oleutua noin 5 minuuttia.

Paista lettupannulla voita käyttäen. Letun paras osa on pitsinen, rapea reuna, joten älä arkaile voin käytössä! Muista lisätä pannulle voita jokaisen letun välissä.

Nauti pinaattiletut heti, mieluiten omenahillon kera.

Chiliuuniperunat ja kermaviilikastike

Uudesta chiliöljystäni innostuneena päätin tällä kertaa tehdä hieman toisenlaisia uuniperunoita. Yleensä olemme tehneet tämän kermaviilikastikkeen kanssa aivan tavallisia uuniperunoita, eli folioon käärittyjä rosamundia. Koska nopeus oli yksi tärkeimmistä kriteereistä tämän päivän ruoan kohdalla, oli tavallisen perunalajikkeen valinta tällä kertaa oikea.

Kastikkeen resepti on kaukainen muisto vuosien ja taas vuosien takaa, kun kävimme kaverini kanssa Cafe Picnicissä syömässä. Kuulin silloin ensimmäistä kertaa sellaisesta asiasta kuin CityShopparin etukortti, jolla sillä kertaa sai Cafe Picnicistä uuniperuna-annoksia kaksi yhden hinnalla. Annokseen kuului kermaviilikastike, johon oli sekoitettu fetaa ja kinkkusuikaleita. Kylmä kermaviilikastike ja lämmin uuniperuna olivat herkullinen ja täyttävä ateria, jota on helppo ja halpa tehdä myös itse kotona mieleisistään raaka-aineista.

En tiedä miksi juuri tämä kerta on jäänyt mieleeni niin vahvana, sillä söimme usein ulkona kavereitteni kanssa jo nuoresta. Muistan kuitenkin selvästi, miten ateriat syötyämme vanhempi kaverini otti etukortin vielä esille ja kumitti tarjouksen kohdalle vedetyn ruksin näkymättömiin. Muistan olleeni ystävästäni ylpeä!

perunoita
chilirypsiöljyä
soijaa
ruohosipulia
timjamia
mustapippuria

1 prk kermaviiliä
katkarapuja (pakaste)
salaattijuustokuutioita
kevätsipulin varsi
ruohosipulia
1 tl balsamicoa
sitruunan mehua
yrttisuolaa

Tee ensin mausteseos perunoille. Sekoita chiliöljy, soija, mustapippuri sekä silputut, tuoreet yrtit keskenään suurehkossa kulhossa. Pese perunat ja halkaise ne pituussuunnassa. Laita perunat kulhoon ja sekoita mausteseoksen kanssa.

Asettele perunat uunivuokaan kuoripuoli alaspäin. Sivele kulhoon jäänyttä mausteseosta perunoiden päälle sudilla ja laita perunat uunin 200 asteeseen keskitasolle pasitumaan. Perunoiden koosta riippuen paistoaika vaihtelee, mutta keskikokoiset perunat paistuivat minulla tällä kerralla 40 minuuttia. Kannattaa antaa perunoiden kypysä ja maustua rauhassa, maku on sen arvoinen! Paiston keskivaiheilla sudin vielä loput mausteseoksesta perunoiden päälle varmistaakseni lopputuloksen. Perunoista tulikin pehmeitä ja mehukkaita, sekä ihanan tulisia, mikä sopi erittäin hyvin kylmän kastikkeen kanssa.

Kastike

Ostimme tarjouksesta kokeiluna salaattijuustoa, jota emme aikaisemmin olleet maistaneet. Tavernan Cooking and salad -salaattijuusto oli mieluisa yllätys, sillä sitä ei oltu kuutioitu valmiiksi - palojen koon sai siis päättää itse! Pienistä iloista ne hyvät asiat koostuu.

Pilko siis salaattijuusto sekä kevätsipulin varsi pieniksi paloiksi. Kaada ne kulhoon kermaviilin, silputun ruohosipulin, balsamicon, sitruunanmehun sekä yrttisuolan kanssa. Sekoita ja laita hetkeksi jääkaappiin oleutumaan. Suosittelen ostamaan Pirkka kermaviiliä, sillä se on koostumukseltaan todella paksua eikä muutu veteläksi. Toinen hyvä ja paksu kermaviili löytyy Eldoradolta, ja näitä kahta merkkiä käytänkin aina kun dippaamme vihanneksia - mitä paksumpaa dippi on sitä enemmän sitä saa suuhun per porkkanapala!

Ennen tarjoilua sekoita kermaviilikastikkeeseen sulatetut katkaravut. Tarjoile kylmä kermaviilikastike uunista tulleiden kuumien uuniperunoiden kanssa - ja varo vihlovia hampaita!