Mustikkaleivokset

Luontoäiti hemmotteli viime viikonloppuna lomailijoita kunnon helteillä. Viimeistä lomaviikkoani viettäneenä viikonlopun sää kruunasi muuten hieman epävakaassa säässä vietetyn lomani. Etelä-eurooppalainen ilmasto laskeutui Sysmään ja helli meitä takapihan terassilla. Miten ihanaa onkaan juoda aamukahvit takapihalla, hyvässä seurassa ja koirien kirmatessa pihan nurmella. Kyllä tuli kesämieli!

Sunnuntaina päätimme avomieheni siskon kanssa polkea poimimaan vadelmia ja pensasmustikoita läheiselle marjatilalle. Kuuden kilometrin matka kumpuisessa maastossa Jopoilla oli paikoitellen tukalaa, mutta ah niin rentouttavaa. Paikallaan seisova ilma ei viilentänyt oloa edes alamäissä. Eikä tilanne helpottunut päästyämme perillekään, sillä marjapensaat kylpivät suorassa auringonpaahteessa. Mutta tuntuipa ainakin todella kesäiseltä, ja tämä reissu lämmittää mieltä vielä pitkään pimeän tulon jälkeenkin.

Ihan vielä ei ollut paras marja-aika, mutta kypsiä marjoja löytyi silti onneksi reilusti. Nyt olemme koko viikon avomieheni kanssa syöneet aamujogurtin seassa pensasmustikkaa ja vadelmaa, mutta marjat olivat niin komeita että mieleni teki leipoa jotakin, ja asettaa kauniit marjat koristeeksi. Siksipä mieleeni tuli kokeilla tällaisia pieniä mustikkaleivoksia, joiden päälle marjat sopivat kuin unelma.

Pohjaan käytin Bebe-leivosten ohjetta, sillä kokemuksesta tiesin sen varmasti toimivan. Bebe-leivoksia tehdessä yllätyin iloisesti, kuinka helposti pohjat irtosivat silikonivuoista - ne olivat jo valmiiksi irti vuoista kun otin ne uunista. Tällä kertaa piti hieman jännittää uusien, peltisten vuokien kanssa, mutta niistäkin pohjat irtosivat yli odotusten. Muutaman kerran piti cocktailtikulla avittaa reunasta mutta kaikki pohjat irtosivat onnistuneesti ja rikkoutumatta.

Lisäsin taikinaan myös hieman sitruunaa antamaan leivospohjille raikasta makua, mutta laitoin sitä liian vähän (noin 1 tl). Ensi kerralla aion kokeilla ehkä kolminkertaisella määrällä, luulisi silloin pirteä sitruunan jo maistuvan!

Ohjeesta tuli 12 isompaa ja noin 20 pienempää leivospohjaa.

200 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl sitruunan kuorta

Vaahdota sokeri ja voi. Lisää sekaan kananmuna ja sekoita. Lisää jauhot 1 dl kerrallaan samalla sekoittaen. Raasta sitruunan kuorta hyvin pieneksi ja lisää lopuksi taikinaan.

Tee reilun teelusikallisen kokoisia pieniä palloja taikinasta ja asettele pieniin silikonivuokiin. Painele taikina vuokaan ja tasaa yläreunat kauniin suoriksi. Peltisiin vuokiin laitoin reunoille reilusti taikinaa ja tasoitin niin että ylimääräinen taikina tuli reunoista yli. Lopuksi tasasin reunat kiertäen vuoan ympäri terävällä veitsellä.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia kunnes taikinan yläreunat hieman ruskistuvat. Leivospohjat lähtevät helpoiten irti lämpiminä, joten ne kannattaa irrottaa vuoista heti. Jätä leivospohjat pöydälle viilenemään.

Täytteen ohjeen löysin netistä etsimällä mustikkajuustokakun ohjetta. Alkuperäinen ohje löytyy tästä linkistä.
En osannut yhtään arvioida kuinka paljon täytettä menisi, ja niinhän siinä kävi että sitä tuli noin puolet liikaa. Kaadoin ylimääräisen täytteen itsekseen muovivuokaan ja laitoin senkin jääkaappiin hyytymään. Siinäpä olisi nyt sitten lähes valmis mustikkajuustokakku valmiina - vain pohja puuttuu!

2 dl survottuja mustikoita
1 dl sokeria
1 prk Flora Vanillaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Viola)
1 dl vadelmamehua
6 liivatelehteä

Viime viikolla keräämäni mustikkasaalis pääsi heti käyttöön! Osan mustikoista olin ennen pakastamista survonut pienen määrän sokeria kanssa, tarkoituksena nauttia sitä aamupalaksi jogurtin kanssa myöhemmin syksyllä ja talvella. Yhden rasiallisen raaskin kuitenkin käyttää tämän ohjeen tekemiseen.

Survo mustikat ja sekoita ne sokerin kanssa. Lisää joukkoon maustamaton tuorejuusto. Se ei ota oikein sekoittuakseen mustikoiden kanssa, mutta kannattaa olla kärsivällinen, kyllä ne hetken sekoittelun jälkeen tasoittuivat.

Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi ja lisää se varovasti nostellen mustioiden ja tuorejuuston sekaan.

Laita liivatelehdet pussin ohjeen mukaan likoamaan kylmään veteen. Kuumenna vadelmamehu kattilassa ja lisää liotetut, puristellut liivatelehdet kattilaan samalla sekoittaen. Käytin itse Funlightin vadelmamehutiivistettä, joka on ärjyn makeaa, vaikka sitä laimentaisi tuplamääräänkin vettä. Kaada liivateliemi seokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Nostele seosta leivospohjiin. Käyttämäni mustikkasurvos ei ollut survottu hienoksi, vaan siinä oli myös sattumia mukana. Mustikat laskeutuvat seoksen pohjalle, joten kannattaa yrittää napata niitä mukaan leivospohjiin, ne mustikanpalaset kun maistuvat leivoksissa erityisen hyviltä. Täytä pohjat niin täyteen kuin mahdollista ja katso että reunat näyttävät kauniilta ja tasaisilta. Laita leivokset jääkaappiin hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi. Koristele oman maun mukaan ja tarjoile!