Pienet punajuuri-vuohenjuustopait

 

Alkuvalmisteluja vappua varten! Ensi viikolla vanhempani pitävät jälleen perinteisen vappupäivän brunssin veneellään, ja koska nyyttärihengellä mennään, päätin kokeilla tätä Jolien blogista löytämääni reseptiä jo etukäteen. Josko nämä pikkupiiraat olisivat sopiva vieminen herkkupöytään!

Kokeilin tehdä ohjeella pieniä piirakoita, joissa tarkoitukseni oli irroittaa piirakka vuoasta esillepanoa varten. Paiston jälkeen pohjasta tuli kuitenkin todella hauras ja se mureni heti kun sitä yritti irroittaa vuoasta. Ulkonäöllisesti parempi siis olisi tehdä yksi iso piirakka, ellei paistovuokia voi asettaa piirakan mukana tarjolle.

Pohjan mausta vielä sen verran, että tulipas taas koettua uusi makuyhdistelmä! Kookos ja punajuuri - hetki meni tottua mutta hyvältä maistui! Itse en ole mikään suuri kookoksen ystävä, joten vaikka makupari jollakin oudolla tavalla toimikin, ehkä tarjolle asettamastani piirakasta ensi viikolla tulee puuttumaan kookos, ihan senkin takia että piirakka maistuisi mahdollisimman monelle vapustelijalle!

Ensi viikolla siis luvassa hieman muunneltu versio tästä ohjeesta!

Täyte:

3 punajuurta
balsamicoa
merisuolaa
rouhittua mustapippuria
vuohejuustomoussea
vuohenjuustoa

Pohja:

3 dl kaurahiutaleita
2,5 dl saksanpähkinöitä
1/2 tl suolaa
2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
2 rkl vettä

Aloita punajuurista. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita pestyt punajuuret kokonaisina uuniin kypsymään. Keskikokoisella punajuurella meni noin 60 minuuttia kypsyä.

Tee seuraavaksi pohja. Laita kaurahiutaleet tehosekoittimeen ja hienonna. Lisää saksanpähkinät ja suola, ja käytä konetta kunnes seos on hienoa. Kaada jauhoseos kulhoon ja nypi kookosöljy jauhoseoksen joukkoon. Lisää vettä tarvittava määrä hyvän taikinakoostumuksen saamiseksi.
Huom! Kookos maistuu taikinassa vahvasti, joten sitä ei kannata lisätä jauhoseokseen ohjeessa mainittua määrää enempää. Voit myös halutessasi korvata kookosöljyn margariinilla.

Painele taikina piirasvuokien pohjalle ja reunoille. Taikinastä riittää yhteen isoon tai 8 pieneen (vuoan halkaisija 9 cm) piirakkaan.

Ota kypsät punajuuret uunista, anna hieman jäähtyä ja kuori. Leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon. Mausta punajuuriviipaleet balsamicolla, merisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Täytä vuoat. Laita pohjataikinan päälle vuohenjuustomoussea. Asettele maustetut punajuuriviipaleet moussen päälle. Päällimmäiseksi aseta vuohenjuustokiekko.

Laita piirakat uuniin 200 asteeseen paistumaan. Pienet piiraat paistuivat kypsiksi noin 20 minuutissa, isolla piirakalla menee alkuperäisen ohjeen mukaan noin 45 minuuttia.
Huom! Vuohenjuustokiekot olivat 20 minuutin paistamiseen jälkeen ruskistuneet ja paistuneet juuri sopivasti. Jos teet isoa piirakkaa suosittelen laittamaan vuohenjuustokiekot piirakan päälle vasta paiston puolivälissä, jotteivät ne palaisi

Tarjoile lämpimänä vihersalaatin kera.

Avokado-katkarapuleivät

Joskus ruokakaupassa vain käy niin, että jonkin ruoka-aineen näkeminen herättää niin suuren mielihalun tehdä jonkin tietyn ruoan että ostoskärryihin on pakko alkaa kerätä tarvikkeita tätä ruokalajia varten. Näin kävi minulle eräällä kauppareissulla, kun nappasin pussillisen avokadoja mukaani.

Ex tempore kärryistäni löytyi tillipuntti ja kevätsipulia, ja olin kääntänyt kärryt kohti pakasteosastoa. Iltapalaksi oli pakko saada avokado-katkarapuleipiä limellä ja chilillä maustettuna.

180 g kuorittuja katkarapuja (pakaste)
1/3 punainen chili
kevätsipulia
tuoretta tilliä
limen mehua
tilkka balsamicoa
suolaa
mustapippuria
2 rkl maustamatonta maitorahkaa

Lisäksi:

avokadoa
tummaa tai vaaleaa leipää
tuoretta chiliä

Silppua chili, kevätsipuli ja tilli. Laita kulhoon ja mausta balsamicolla, limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Lisää sulaneet katkaravut sekä maitorahka ja sekoita. Tarkista maku.

Paahda halutessasi leipä (voit myös lisätä leipään hieman oliiviöljyä), viipaloi avokado ja asettele avokadoviipaleet leipien päälle. Lisää avokadojen päälle katkarapuseos ja koristele punaisella chilillä.

Ribollita eli italialainen papukeitto

 

Italialaiset sen taitavat - nimittäin hyvän ja aidon makuisen ruoan tekemisen vähin elein. Ribollita on kuuluisa Toscanalainen keitto, josta on olemassa paljon erilaisia muunnelmia, mutta sen tärkeimmät raaka-aineet ovat aina leipä, pavut ja edulliset vihannekset, kuten porkkana, kaali ja sipuli. Keitto on syntynyt alunperin talonpoikaisperheissä, joissa edellispäivän Minestronekeitto on uudelleen lämmitetty ja nautittu vanhan leivän kera. Nimi "Ribollita" tarkoittaakin uudelleen lämmittämistä.

Tämän ohjeen nappasin Me Naiset -lehden numerosta 2/2013, jota kerran satuin hyvin nälkäisenä selailemaan ja söin jo silmilläni keiton ohjetta lehden sivuilta. Tämä tomaattipohjainen keitto onkin todella maukas, se on kevyt ja mausteinen, ja lisukkeeksi tekemäni rapsakat krutongit toivat rakenteellaan kivan lisän keittoruokaan. Pavut tekevät muuten kevyestä keitosta ruokaisan ja ne maistuvatkin erinomaisilta tomaattipohjaisessa liemessä. Buon appetito!

400 g kypsiä, valkoisia papuja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
1/2 purjo
1-2 porkkanaa
1-2 sellerinvartta
400g tomaattimurskaa
200 g kiinankaalia
1 tl rosmariinia
1-2 tl basilikaa
1/2 l kasvislientä
2-3 mausteneilikkaa
4-6 viipaletta täysjyväleipää

Silppua sipulit ja chili ja kuullota niitä öljyssä kattilassa.

Pilko loput kasvikset ja lisää kattilaan. Lisää joukkoon myös tomaattimurska, kasvisliemi sekä mausteet ja anna hautua noin 15 minuuttia.

Lisää pavut ja hauduta kunnes kaikki komponentit ovat kypsiä. Tarkista maku.

Paahda leipäviipaleet ja aseta ne keittokulhon pohjalle. Lisää keitto päälle ja nauti. TAI voit paahtaa leipäviipaleista krutonkeja, joita voit ripotella keiton päälle.

Krutonkien marinadi:

1/2 dl oliiviöljyä
tilkka balsamicoviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
rosmariinia
basilikaa
mustapippuria
chilirouhetta

Mittaa ainekset kulhoon ja sekoita. Kuutioi leipäviipaleet ja sekoita marinadin joukkoon niin, että kaikki leipäkuutiot ovat maustuneet.

Levitä leipäkuutiot uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda 250 asteisessa uunissa kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja ovat sopivan rapeita.

Guacamole

Nyt tehdään guacamole, josta erottaa selvästi kaikki ihanat ja maukkaat raaka-aineet, joita sen kokoamiseen on käytetty. Ei siis mitään sosetta, vaan reilua, kaunista ja värikästä dippiä, jossa on ronskeja paloja.

Jos et aikaisemmin ole maistanut tätä meksikolaisperäistä, herkullista lisuketta itsetehtynä, suosittelen suuresti testaamaan sitä tällä reseptillä tehtynä. Kaupan valmisguacamolen maistamista ei lasketa, se ei ole oikeita raaka-aineita nähnytkään. Tiesitkö, että esimerkiksi Pirkka myy guacamoledippiä, jossa guacamolen pääraaka-aineena olevaa avokadoa on vain 0,7% ja sekin on avokadojauhetta? Nämä huijaustuotteet vääristävät ihmisten mielikuvan ruoista ja aiheuttavat jopa ennakkoluuloja niissä "käytettäviä" raaka-aineita kohtaan. Muutamaan kertaan olen ollut tilanteessa, jossa henkilö on väittänyt ettei pidä guacamolesta tai avokadoista maistettuaan joskus kaupan valmisversioita. Hyvin on tämä aidoista ja tuoreista raaka-aineista tehty versio kuitenkin maistunut.

3 kypsää avokadoa
2 kypsää tomaattia
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1/2-1 lime
1/2 punainen chili
mustapippuria
suolaa
(korianteria)

Kalttaa eli kuori tomaatit.
Niksi: Viillä tomaattien kantaan ristin muotoinen viilto ja laita tomaatit kulhoon. Kaada päälle kiehuvaa vettä ja odota minuutti. Huuhtele tomaatteja kylmässä vedessä ja kuori. Pilko pieniksi kuutioiksi. Yritä myös saada tomaateista irtoava neste talteen.

Kuutioi avokado ja silppua sipuli, valkosipuli ja chili hienoksi. Sekoita tomaatin joukkoon. Purista sekaan limen mehua maun mukaan ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Jos löydät kaupasta tuoretta korianteria voit silputa sitä guacamolen joukkoon. Korianteri antaa aivan oman lisänsä tähän herkkudippiin!

Munakoiso-oliivipyörykät

Pimeä, pitkä talvi on takana päin ja kohti kesää mennään nyt lujaa! Taas kun valoa riittää, eikä tarvitse turvautua pelkästään keinovaloon, onkin taas mahdollista saada uusista resepteistä raikkaita ja maukkaita kuvia. Tämä viimeisin kokeiluni on Jolien blogista, jota tykkään selailla aina vapaahetkinä. Alkuperäinen resepti löytyy tästä linkistä.

Munakoisopyörykät kuulostivat niin erilaisilta, että ohjeeseen oli aivan pakko tutustua paremmin. Helppoa, hyvistä raaka-aineista valmistettua "pyörykkätaikinaa" piti päästä hetimiten kokeilemaan - nopea ja yksinkertainen ohje takasi maukkaan ja uudenlaisen makuelämyksen. Kasvispullat on jees!

ps. Jos et halua pyöryköistä vihreitä, älä heitä persiljaa blenderiin kaurahiutaleiden kanssa....

Ohjeesta valmistuu noin 10 pyörykkää.

500 g munakoisoa
oliiviöljyä
1,25 dl pinjansiemeniä
20 kalamataoliivia
4 rkl kaurahiutaleita
1 dl raastettua parmesaania
1/2 dl hienonnettua persiljaa
1 luomu kananmuna

Halkaise munakoiso(t) pituussuunnassa ja aseta ne uunipellille halkaisupinta ylöspäin. Valele munakoisot oliivöljyllä ja paista uunissa 220 asteessa noin puoli tuntia, kunnes niiden pinta on kullanruskea. Anna munakoisojen jäähtyä, kuori ne ja hienonna.

Huuhtele oliivt, poista niistä kivet ja hienonna. Raasta parmesaani ja hienonna persilja. Myös pinjansiemeniä voi hieman pienentää, itse olisin nimittäin ehkä kaivannut vähän hienompia sattumia pyöryköiden joukkoon.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa taikinaksi ja anna turvota 10-15 minuuttia.

Pyöritä taikinasta sopivan kokoisia pyöryköitä ja aseta uunipellille. Paista uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Halutessasi voit ennen paistoa ripotella pyöryköiden päälle myös hieman parmesaania.

Herkkukori

 

Olisin niin halunnut laittaa tämän postauksen blogiini jo ennen joulua, fiilistellä joulun tuloa ja ehkäpä synnyttää muutaman ideanpoikasen lukijoille, jotka pohtivat millä itse muistaisivat läheisiään jouluna. Tämä olisi kuitenkin paljastanut yllätyksen niille, jotka kuusen alta itselleen poimivat tällaisen herkkukorin. Mutta voihan herkkukorilla muistaa raikkaimpiaan myös merkkipäivinä, tuliaisena tai vaikka sitten ensi jouluna. Vuodenajan mukaan korin sisältö myös muuttaa hieman muotoaan.

Herkkukorin kokoaminen oli mukavaa puuhaa. Ainoaksi ongelmaksi muodostui itse asiassa itse korin hankinta. Kriteerinä oli, että se ensinnäkin toimii lahjassa erinomaisesti, mutta myös se että korille on käyttöä myöhemminkin. Katselin paljon erilaisia punottuja koreja, mutta yhtäkään niistä en osannut kuvitella lahjan saajilla myöhemmässä käytössä. Kun mietin asiaa omasta näkökulmastani totesin, että saattaisin itse olla pulassa korin kanssa jälkeenpäin jos sellaisen saisin. Tällaista ongelmaa en halunnut tuottaa lahjansaajille, vaan halusin löytää käytännöllisen korin jolle keksisi monipuolisesti käyttöä sisätiloissa.

Lopulta päädyimme avomieheni kanssa Pentikin myymälään ihan muussa tarkoituksessa ja näimme siellä virkattuja koreja, joita löytyi eri väreissä ja eri kokoisina. Pystyin keksimään korille helposti monta eri käyttötarkoitusta myös herkkukorin tehtävän suoritettuaan, ja lisäksi kori sopisi jokaiselle lahjansaajalle eri värivaihtoehtojen ansiosta. Kyseessä oli Pentikin virkattu Juli-kori.

Lahjan sisällön täytyy näyttää saajaltaan, mutta haluan että ulkoisesti lahja on minun näköiseni. Siksipä minulle on varsinkin jouluisin tärkeää että kaikki antamani lahjat noudattavat samaa teemaa paketoinnin osalta. Tänä vuonna teemavärit olivat helmeilevän kermainen lahjapaperi sekä eriliset punaiset ja kultaiset lahjanarut. Tiimarista löytyi todella upeita leveitä nauhoja, joiden reunoissa kulki ohut rautalanka mahdollistaen kauniin muotoisten rusettien muotoilun. Jos vain voisin, paketoisin joululahjoja aina. Alla olevissa hillopurkeissa on Sinellistä ostettua valkoista harsoa, jossa on kultaisia lankoja seassa. Nauha on Tiimarista.

Tämän joulun herkkukorin valmistelut aloitin jo heinäkuussa mansikkahillon teolla. Teimme perinteisen mansikoiden poimintareissun Tuusulaan Juhmon marjatilalle äitini kanssa. Se kesäinen aamupäivä mansikkapellolla oli niin helteinen ja kuuma, aivan tuuleton ja taivas täysin pilvetön. Hillon teko jatkui mökillä Jaalassa mustikoilla, ja viimeiset hillot valmistuivat Sysmässä luumuista. Herkkukoreihin päätyikin lopulta pieniä sieviä purkkeja etiketeillä "hilloa Tuusulan mansikoista", "hilloa Jaalan mustikoista" ja "hilloa Sysmän luumuista".

Hillojen lisäksi herkkukorin sisältöön kuului seesam-rosmariini näkkileipiä, pistaasi-karpalo cantuccineja sekä marjalikööriä, joka pullotetaan kesän lopussa ja sen valmistuminen vie joulukuun alkuun.

Viimeisen silauksen herkkukorit saivat sellofaanista, johon käärin valmiit, pakatut korit.

Pistaasi-karpalo cantuccini

Tämän ohjeen kaivoin esille reseptiarkistostani, joka sisältää erinäisiä revittyjä sivuja ja leikattuja sivun kappaleita erinäisistä lehdistä joita olen sattunut lukemaan. Tämän ohjeen löysin vuosi sitten joulukuussa selaillessani jonkun lehden joulunumeroa. Ohje vaikutti mahdottoman herkulliselta ja kauniilta. Tästä ohjeesta poiketen keksien päälle oli sulatettu suklaata ja koristeltu pähkinöillä ja marjoilla. "Kuin koruja", sanottiin artikkelissa. Vaan tällä kertaa suklaakuorrute sai jäädä, sillä en halunnut ottaa riskiä että suklaa sulaa herkkukoriin odotellessaan. Ihania kekseistä silti tuli, suosittelen lämpimästi kokeilemaan näitä "italialaisia korppuja" eli hieman kovempia, makeita ja suuria sattumia sisältäviä keksejä.

100 g voita
1,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
1,5 dl kuivattuja karpaloita


Ota voi pehmenemään hyvissä ajoin. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa munat joukkoon ykistellen.

Yhdistä jauhot, laivinjauhe ja suola. Lisää ne vaahtoon puolitettujen pistaasien ja karpaloiden kanssa.Taikinan sekoittaminen kävi helposti taikinakkoukulla.

Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile niistä kaksi tankoa. Aseta tangot vierekkäin leivinpaperille ja paina tankoja hieman litteämmiksi.

Paista uunin keksitasolla 20-30 minuuttia. Ota pelti uunista ja leikkaa tangot parin sentin viipaleiksi. Asettele paloja hieman erilleen toisistaan ja laita vielä noin 10 minuutiksi uuniin, kunnes keksit ovat kuivia. Anna keksien jäähtyä.